Royal Baby Blue

bellis (1)© Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan 

Perustiedot

Nimi Royal Baby Blue ”Bellis” Rotu, sukupuoli hannover, tamma
Syntymäaika 29.11.2018, 16v
(oma ikääntyminen)
Säkäkorkeus, väri 166cm, tummanruunikko
Rekisterinumero VH18-011-0257 Omistaja Ilona (VRL-14757)
Koulutustaso HeA / 140cm / CIC2 (estepainotus) Kasvattaja Klaus Woltter, Saksa (evm)

Saavutukset

Bellis on palkittu Esteratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuudessa 31.05.2020 seuraavasti: 6 + 40 + 19 + 20 + 15 = 100p, ERJ-I

Bellis on palkittu Hannoverinhevosten laatuarvostelutilaisuudessa 31.05.2020 seuraavasti: 8 + 28 + 7 + 21 + 13 = 77p, HANN-III

Luonnekuvaus

Tarina Belliksen hankkimisesta alkaa eräästä hyvin iloisesta perjantai-illasta. Hevoshommilla ei rikastu, sen kaikki tietää, mutta Eurojackpotin onnekkaalla pelaamisella saattaa rikastuakin. Joulukuisena iltana tuon arvonnan muutamaan osaan jakautunut päävoitto osui allekirjoittaneeseen. En edes miehelleni kertonut tuosta onnekkaasta tapahtumasta, ajattelin että yllätän tämän jollain keinolla. Seuraavana iltana sitten seurailin live-lähetystä Saksan varsahuutokaupasta, ja rakastuin päätä pahkaa hienon suvun omaavaan estetammavarsaan. Puhelimen kautta ilman juuri minkäänlaista pohdintaa tehty huutoni voitti, ja tuo tamma oli minun. Siinä ihmeissäni tietojani lähettäessäni kohti Saksan maata kävi mielessä taas kerran se, onko tässä hommassa yhtään mitään järkeä. Kun sitten kerroin Paulille, että olimme voittaneet melkoisen summan Eurojackpotissa, ja samaan hengenvetoon kerroin myös ostaneeni hevosen, oli aviokriisi aika lähellä. Luojalle kiitos kuitenkin siitä, että varsa ei ollut koko palkintosumman arvoinen, ja siitä, että tämä pieni prinsessa-Bellis saapuessaan kietoi tukevasti Paulin pikkurillinsä ympärille. 

Bellis on ollut siis ihan saapumisestaan saakka ”isin oma prinsessa”. Herkkä, dramaattinen, mutta ihanan rakastettava tamma jostain syystä vei mieheni sydämen mennessään. Toisinaan epäilen että taitaa ukko rakastaa tuota hevosta enemmän kuin minua. Tunne on myös molemmin puoleinen, Bellis kyllä tykkää ihmisistä noin yleisellä tasolla, mutta Paulin nähdessään sen katse näyttää lähinnä sydänsilmäiseltä emojilta. Bellis on varsinainen hienohelma, se rakastaa kaikenlaisia hoitotoimenpiteitä – mikäli ne suoritetaan oikealla tavalla. Sama meno jatkuu ratsastaessa, paljon saat tammasta irti jos prinsessaa oikein kohtelet, mutta jos palkokasvi imeytyy sieraimiin niin hetkessä se sieltä ei irtoa.

Diivan vikaa tammasta siis löytyy, harjaaminen tulee suorittaa tarpeeksi pehmeällä harjalla tarkkaan määrätyssä järjestyksessä, jotta et löydä hampaanjälkiä ahteristasi. Bellis ilmoittaa siis epämukavuuksista varsin nopeasti ja terävästi, se on akrobaattisen taitava huitomaan kavioillaan huonoa palvelusväkeä kohti, sen lisäksi että sen hampaat yleensä löytävät empimättä kohteensa. Eikä Bellis edes ole mikään hapannaama, se vain on kovin herkkänahkainen ja dramaattinen. Jos siis osaat toimia kelvollisena palveluskuntana, on hoidettavan hyväntuulinen kaunis tamma, aina korvat hörössä. Bellis on kiltti talutettava jos mitään kummallista ei tapahdu, mutta säikähtäessään se kyllä loikkii ympärilläsi kuin aropupu konsanaan. Juoksuttaessa tamma on hyvin kuuliainen ääniavuille, vaikka virtaa liikkumiseen yleensä löytyykin kohtuullisen paljon. Bellis rakastaa kisatunnelmaa ja reissaamista, joten kuljetusvälineisiin se lastautuu helposti ja vauhdilla.

Sileällä Bellis on osaavan ja kehonhallinnaltaan taitavan ratsastajan unelmahevonen. Se on hyvin kevyt ja herkkä etenkin istunnalle, ja lisäksi myös teknisesti osaava. Bellis on luonnostaan hyvin notkea ja taipuisa, joten esimerkiksi pohkeenväistöt ovat sille lapsellisen helppoja. Sitten päästäänkin siihen mutta-asiaan, eli jos et hallitse omaa kroppaasi niin älä mene tämän tamman selkään. Epäselvät avut saavat sen kuuluisan palkokasvin niin syvälle kiduksiin, että sen pois kaivaminen ottaakin sitten aikaa. Bellis on varsin pitkävihainen siinä mielessä, että se ilman epäilystä luokittelee ratsastajansa omassa mielessään paremmuusjärjestykseen – eikä kerran huonoksi todettua kovin äkkiä kelpuuteta takaisin. Tämä tamma osaa kyllä hypätä protestina pystyyn vaikka kynttiläksi, eikä valtavat pukitkaan ole uusi juttu. Maastoratsuksi Bellistä ei ole suunniteltu, kyllä sen kanssa sielläkin taitava kuski pärjää, mutta ei se nautittavaa yleensä ole tamman kytätessä ihan joka puskaa ja risahdusta. Maastoesteillä kyttääminen onneksi unohtuu esteiden astuessa kuvioihin.

Tämän tulisen tamman sydän sykkii (mieheni lisäksi…) esteille, joten yleensä epäkelvoilla hoitotoimenpiteillä aiheutettu huono mielikin muuttuu hyväksi värikkäiden tikkujen edessä. Bellis on taitava esteratsu, se on suuren hyppääjän sydämensä lisäksi hyvin kapasiteetikas ja optimaalisessa määrin varovainen. Jos sileällä vaaditaan taitavaa kuskia, niin kyllä sellainen varustettuna jääkylmillä hermoilla vaaditaan esteilläkin. Bellis on nimittäin varsin kuuma ja menevä, joka tarvitsee noin miljoona puolipidätettä yhden radan aikana pysyäkseen edes osittain pöksyissään. Omasta mielestään tamma kun voisi ylittää ihan kuinka isot esteet tahansa ihan kuinka kovasta vauhdista hyvänsä, vaikka jokainen tietää ettei näin ole. Allekirjoittaneesta ei tämän tamman ohjaksiin kisaradoille ole, itse kun tykkään vähän järkevämmästä vauhdinjaosta. Niimpä Belliksen estepuolesta huolehtiikin supertaitava junioriratsastaja, jonka päätä ei ihan pieni vauhti huimaa, ja tulos on ollut melkoisen loistavaa.

Sukutaulu

i. Hoheitlich
hann, prn, 169cm, EVM
ii. Heinrich
hann, m, 168cm, EVM
iii. Horst
hann, m, 171cm, EVM
iie. Ophelia
hann, trt, 166cm, EVM
ie. Caressa
sf, prt, 170cm, EVM
iei. Carismo IV
sf, rt, 172cm, EVM
iee. Ella
sf, trn, 165cm, EVM
e. Sugarbaby
hann, rn, 164cm, EVM
ei. Inegrosse
hann, rnkm, 170cm, EVM
eii. Ineldo
hann, rtkm, 173cm, EVM
eie. Adessa Z
z, trn, 167cm, EVM
ee. Schätzchen
hann, trn, 162cm, EVM
eei. Stattlich
hann, vrn, 168cm, EVM
eee. Sweetie xx
xx, m, 160cm, EVM

i. Hoheitlich on punaruunikko modernintyyppinen ori, jonka omistaa Saksan johtava siittola, ja jota kilpailuttaa Saksan maajoukkueratsastaja. Hoheitlich on nopea ja ketterä, sekä hyppytekniikaltaan loistelias hevonen, jonka heikkous on sen hieman turhan herkkä luonne. Uusissa tilanteissa jopa hieman arka Hoheitlich on ehtinyt tähän hetkeen mennessä kilpailemaan isoimmissa kansainvälisissä kilpailuissa pienempiä sivuluokkia. Ori on valtavan lojaali ja tuttuun ratsastajaan se luottaa kuin vuoreen, ja tämän ominaisuuden siivittämänä se onkin viimein alkanut näyttämään todellista potentiaaliaan kisatilanteissakin. Vain laadukkaille tammoille käytetyn Hoheitlichin vanhimmat jälkeläiset ovat juuri alkaneet tulla ratsastusikäiseksi, ja niistä on huomattavissa sekä isänsä erinomaista hyppytekniikkaa ja laukkaa, kuin myös sopivissa määrin herkkyyttä.

ii. Heinrich edusti Saksaa aina olympialaisissakin saakka, saavuttamatta koskaan kuitenkaan yhtäkään henkilökohtaista arvokisamitalia. Heinrich oli itse rakenteeltaan hieman perinteisempää, voimakasta mallia, varustettuna huikean hienolla laukalla. Vanhemmalla iällään ori oli monen tammanomistajan valinta, ja se näkyy jälkeläisten määrässä. Heinrichin jälkeläisten laatu ja ominaisuudet vaihtelevat paljon hyvin laajan tammamateriaalin vuoksi, mutta etenkin kevyempien ja sporttisten tammojen kanssa varsoista on tullut maailmankuuluja suoritushevosia. Vielä viimeisinä elinvuosinaan Heinrich otti tammoja suuret määrät vastaan, vaikka sen takapolvissa alkoikin olla jo melkoisesti kulumaa ja viime syksynä se palkittiin Saksan suurilla holsteiner-päivillä kunniamaininnalla. Tuona iltana syvänmusta Heinrich esiintyi maasta käsin viimeisen kerran yleisölle, säteillen aivan samaa karismaa kuin nuorempanakin.

ie. Caressa ostettiin suurella rahalla Ranskasta Saksaan siitostammaksi valtavan hienon sukunsa ja vakuuttavan jalostusnäyttönsä vuoksi. Erinomaista urheiluhevostyyppiä edustava punarautias Caressa on Ranskassa kantakirjattu historian toiseksi korkeimmilla pisteillä. Tamma siirtyi suoraan siitokseen kantakirjauksen jälkeen, vaikka mitään estettä kisaurallekaan ei olisi ollut. Se ehti Ranskassa varsomaan kolme kertaa, ja määrä kolminkertaistui Saksassa ollessaan. Caressan jälkeläisistä löytyy niin suorittamiseen erinomaisesti soveltuvia kisahevosia, kuin jo nyt urheiluhevosjalostukseen oman jälkensä jättäneitä periyttäjiäkin. Tamma jäi kunniakkaasti eläkkeelle 25 vuoden ikäisenä jäätyään kaksi kertaa peräkkäin tyhjäksi, ja se onkin laumansa kiistaton kuningatar vielä tälläkin hetkellä.

e. Sugarbabyn takana on vakuuttavaa saksalaista jalostustyötä monen polven verran, joten tamman laatu ei tule kenellekkään yllätyksenä. Nuori ruunikko tamma on varsonut kaksi kertaa ennen kilpailu-uraansa, jota se nyt tekee junioriratsastajan kanssa. Viimeiset kaksi kautta Sugarbaby ratsastajineen on edustanut Saksaa junioreiden maajoukkueessa arvokilpailuissa, ollen jopa henkilökohtaisilla mitaleillakin jälkimmäisellä kerralla. Sugarbaby on ratsastettavuudeltaan erinomainen, se on rehellinen ja kuuliainen hevonen, joka rakastaa hyppäämistä täydellä sydämellään. Sugarbabyn omistaa suuri siittola, joten mitä ilmeisimmin kilpailu-uransa jälkeen tamman on määrä siirtyä siitoskäyttöön.

ei. Inegrosse on niin tunnettu ori Saksassa, että sen nimen tunnistavat maallikotkin. Pienestä heiveröisestä orpovarsasta kasvanut upea, maskuliininen, olympiamitaleille asti nuoren ratsastajansa kanssa yltänyt kimo ori oli ihan koko kansan suosikki. Inegrosse teki pitkän uran kilpakentillä, ja siirtyi vasta sen jälkeen enemmissä määrin jalostuskäyttöön. Yhteistä orin jälkeläisille on korrektin, vahvan rakenteen ja kauniin hyppytekniikan lisäksi valtava sydän ja palo hyppäämiseen. Inegrosse menehtyi vasta hieman vajaan 30 vuoden ikäisenä sydänkohtaukseen, ja oria jäi kaipaamaan valtava joukko ihmisiä.

ee. Schätzhen on puoliksi täyttä verta, ja sen kyllä mustan tamman olemuksesta huomaa. Uusintaradoille kuin tehty tuulennopea tamma kilpaili vain matalammissa luokissa amatööriomistajansa kanssa, ja olikin näissä karkeloissa käytännössä pitelemätön. Myös kenttäratsastuksessa Schätzhen kilpaili menestyksellä, ainoa ongelma oli liian nopea eteneminen radoilla. Schätzhen ehti kilpailu-uransa jälkeen varsomaan onnistuneesti vain kerran, toisella kerralla se ja varsa menehtyivät molemmat synnytyksen aikaan. Menetys oli valtava koko tamman elämän ajan samana pysyneelle omistajalle.

Jälkeläiset

FWB-t. Grey Glitter TW (i. Greyback) – synt. 02.01.2019 – Ilona (VRL-14757)
hann-t. Baby Hurricane TW (i. Hurricane Season) – synt. 01.02.2019 – Jannica (VRL-04799)
FWB-o. Ugly Duckling Gray TW (i. Untold Unity BE)- synt. 18.04.2020 – Liia (VRL-11284)

Kilpailutulokset

KRJ (42 sijoitusta, 8 voittoa)
12.12.2018 – kutsu – HeA – 5/30
14.12.2018 – kutsu – HeA – 3/30
17.12.2018 – kutsu – HeA – 2/30
17.12.2018 – kutsu – HeA – 3/30
19.12.2018 – kutsu – HeA – 2/30
19.12.2018 – kutsu – HeA – 3/40
19.12.2018 – kutsu – HeA – 5/30
20.12.2018 – kutsu – HeA – 3/30
21.12.2018 – kutsu – HeA – 5/40
22.12.2018 – kutsu – HeA – 1/40
23.12.2018 – kutsu – HeA – 2/30
24.12.2018 – kutsu – HeA – 3/40
25.12.2018 – kutsu – HeA – 4/30
25.12.2018 – kutsu – HeA – 1/30
02.01.2019 – kutsu – HeB – 1/50
02.01.2019 – kutsu – HeA – 5/30
03.01.2019 – kutsu – HeA – 2/30
03.01.2019 – kutsu – HeA – 5/30
07.01.2019 – kutsu – HeA – 3/40
07.01.2019 – kutsu – HeA – 2/30
08.01.2019 – kutsu – HeA – 5/30
08.01.2019 – kutsu – HeA – 4/40
09.01.2019 – kutsu – HeA – 4/30
10.01.2019 – kutsu – HeA – 1/30
10.01.2019 – kutsu – HeA – 3/30
10.01.2019 – kutsu – HeA – 3/40
12.01.2019 – kutsu – HeA – 4/30
13.01.2019 – kutsu – HeA – 3/30
14.01.2019 – kutsu – HeA – 1/32
18.01.2019 – kutsu – HeA – 3/32
20.01.2019 – kutsu – HeA – 3/32
22.01.2019 – kutsu – HeA – 1/32
26.01.2019 – kutsu – HeA – 4/32
03.02.2019 – kutsu – HeA – 3/40
04.02.2019 – kutsu – HeA – 2/40
10.02.2019 – kutsu – HeA – 1/40
11.02.2019 – kutsu – HeA – 5/40
11.02.2019 – kutsu – HeA – 5/40
12.02.2019 – kutsu – HeA – 5/40
13.02.2019 – kutsu – HeA – 2/40
14.02.2019 – kutsu – HeA – 2/40
14.02.2019 – kutsu – HeA – 1/40

KERJ (42 sijoitusta, 7 voittoa) 
21.12.2018 – kutsu – CIC2 – 4/26
22.12.2018 – kutsu – CIC2 – 2/26
03.01.2019 – kutsu – CIC1 – 1/28
24.01.2019 – kutsu – CIC1 – 1/30
05.02.2019 – kutsu – CIC1 – 4/30
23.02.2019 – kutsu – CIC1 – 4/30
23.02.2019 – kutsu – CIC2 – 2/16
11.03.2019 – kutsu – CIC1 – 2/40
13.03.2019 – kutsu – CIC2 – 5/30
17.03.2019 – kutsu – CIC2 – 2/30
19.03.2019 – kutsu – CIC2 – 5/30
21.03.2019 – kutsu – CIC1 – 3/40
27.03.2019 – kutsu – CIC1 – 5/40
27.03.2019 – kutsu – CIC2 – 2/30
23.07.2019 – kutsu – CIC2 – 1/11
24.05.2020 – kutsu – CIC1 – 6/43
26.05.2020 – kutsu – CIC1 – 3/40
26.05.2020 – kutsu – CIC1 – 1/43
28.05.2020 – kutsu – CIC2 – 1/30
29.05.2020 – kutsu – CIC2 – 2/30
29.05.2020 – kutsu – CIC1 – 4/40
30.05.2020 – kutsu – CIC2 – 5/30
01.06.2020 – kutsu – CIC1 – 5/50
02.06.2020 – kutsu – CIC2 – 3/35
04.06.2020 – kutsu – CIC1 – 2/50
04.06.2020 – kutsu – CIC1 – 5/40
05.06.2020 – kutsu – CIC1 – 5/50
07.06.2020 – kutsu – CIC1 – 4/43
08.06.2020 – kutsu – CIC2 – 5/35
08.06.2020 – kutsu – CIC1 – 3/40
09.06.2020 – kutsu – CIC1 – 6/40
12.06.2020 – kutsu – CIC2 – 1/35
13.06.2020 – kutsu – CIC1 – 5/30
14.06.2020 – kutsu – CIC1 – 2/30
14.06.2020 – kutsu – CIC2 – 5/35
16.06.2020 – kutsu – CIC1 – 3/50
16.06.2020 – kutsu – CIC2 – 1/35
23.06.2020 – kutsu – CIC1 – 2/50
23.06.2020 – kutsu – CIC2 – 2/35
24.06.2020 – kutsu – CIC1 – 5/50
28.06.2020 – kutsu – CIC1 – 2/50
28.06.2020 – kutsu – CIC1 – 3/50
29.06.2020 – kutsu – CIC2 – 4/35

ERJ (42 sijoitusta, 8 voittoa)
16.12.2018 – kutsu – 120cm – 4/30
17.12.2018 – kutsu – 120cm – 4/30
21.12.2018 – kutsu – 130cm – 3/40
23.12.2018 – kutsu – 130cm – 3/40
27.12.2018 – kutsu – 130cm – 4/38
01.01.2019 – kutsu – 130cm – 5/30
10.01.2019 – kutsu – 130cm – 3/23
12.01.2019 – kutsu – 130cm – 3/23
14.01.2019 – kutsu – 130cm – 4/23
15.01.2019 – kutsu – 130cm – 2/23
23.01.2019 – kutsu – 120cm – 2/30
25.01.2019 – kutsu – 130cm – 2/18
26.01.2019 – kutsu – 120cm – 2/30
27.01.2019 – kutsu – 120cm – 5/30
28.01.2019 – kutsu – 120cm – 1/30
30.01.2019 – kutsu – 120cm – 2/30
31.01.2019 – kutsu – 120cm – 3/30
02.02.2019 – kutsu – 120cm – 2/34
05.02.2019 – kutsu – 120cm – 2/50
05.02.2019 – kutsu – 120cm – 1/30
06.02.2019 – kutsu – 120cm – 2/30
08.02.2019 – kutsu – 120cm – 3/34
09.02.2019 – kutsu – 130cm – 4/44
14.02.2019 – kutsu – 120cm – 4/16
16.02.2019 – kutsu – 120cm – 4/40
04.03.2019 – kutsu – 120cm – 1/30
10.03.2019 – kutsu – 120cm – 1/32
13.07.2019 – kutsu – 140cm – 3/11
18.07.2019 – kutsu – 140cm – 3/11
18.07.2019 – kutsu – 140cm – 1/26
19.07.2019 – kutsu – 140cm – 3/26
19.07.2019 – kutsu – 140cm – 2/11
19.07.2019 – kutsu – 140cm – 3/11
19.07.2019 – kutsu – 140cm – 1/22
20.07.2019 – kutsu – 140cm – 5/26
21.07.2019 – kutsu – 140cm – 3/22
22.07.2019 – kutsu – 140cm – 2/22
23.07.2019 – kutsu – 140cm – 1/11
23.07.2019 – kutsu – 140cm – 2/11
23.07.2019 – kutsu – 140cm – 3/26
25.07.2019 – kutsu – 140cm – 1/11
29.07.2019 – kutsu – 140cm – 2/22

Päiväkirjamerkinnät

24.12.2018
Olin pukenut Svean kokopunaisiin, ratsastusloimi, pintelit ja päätä koristava tonttulakki olivat kaikki täydellisesti samaa sävyä. Ihailin lopputulostani karsinan ovella silmät todennäköisesti sydämen muotoisina. Tamma oli jo melko pitkällä kantavana ensimmäisen varsansa odotuksessa, mutta sitä äidiksi tuleminen vaikutti pukevan, tamma hehkui ja oli jatkuvan seesteinen. Ihan sitä samaa ei olisi voinut mennä sanomaan naapurikarsinan Marusta, joka tosin oli varsansa jo maailmaan pyöräyttänyt ja vieroittanutkin. Maru nimittäin oli ollut koko kantoaikansa kiukkuinen kuin ampiainen, vaikka moneen kertaan tammalle motkotin sen itsensä asettaneen aivan omasta tahdostaan itsensä moiseen asemaan. Nyt tamma poronsarvet päässään näytti sitruunan syöneeltä ja iski mielenosoituksellisesti etukaviollaan ovea.

Näin jouluaattoaamuna meiltä löytyi tallista myös kolmas mammahevonen, nimittäin Selma oli aivan samoilla vuorokausilla kantavana kuin Sveakin. Selma oli omaan tapaansa kiltti ja utelias, ainoastaan nyt vatsan kasvava ympärys paljasti jotain. Se oli myös hyvin mielellään yhäkin liikkeessä, ja tänä päivänä sen rooli olisi toimia minun käsihevosenani lastemme talutusratsuna. Joku saattaisi sanoa homman olevan vastuutonta, istua nyt itse yhden kyydissä ilman satulaa samalla taluttaen toista jonka selässä kiikkuu kaksi pientä lasta, mutta hevoset ja lapset tuntien hommassa tuskin olisi mitään ylimääräistä hässäkkää. Lapset heiluivat tamman molemmin puolin penkeillään koristellen sitä joulukuuseen kuuluvilla koristenauhoilla. Selma haukoitteli ja lepuutti toista takastaan, sitä ei näyttänyt joulukaan stressaavan.

Hyvin harvoin hevosen selkään puolipakolla raahautuva mieheni Pauli oli tällä kertaa ihan oma-aloitteisesti ehdottanut lähtevänsä mukaan ja ratsuksi hänelle oli valikoitunut varmajalkoinen ja vankka Tuiske. Tuo ori kun oli maastoratsuna vertaansa vailla, ja tämmöisillä käyntireissuilla se milteimpä silmät puoliummessa tarpoisi joukon mukana eteenpäin. Tuiskekin oli saanut päälleen poronsarvet ja vihreän ratsastusloimen, kokoklipattu kun oli sekin. Ilopillerimme Toivo, ihana ruunikko ori seisoi höristen kaikille ohikulkijoille täydellisen onnellisena tällaisesta väenpaljoudesta. Tallissamme kun hyöri minun, miehen ja lasten lisäksi myös Belliksen kanssa esteradoilla menestystä niittänyt junnu Annika, ja kaksi muuta tallityttöä Inka ja Ella, jotka olisivat lähdössä mukaan tälle reissulle. Inka oli kiljunut innosta kun olin tarjonnut Toivoa hänelle ratsastettavaksi aattoratsastukselle, joten ylläri oli ilmeisesti ollut mieleinen. Toivolle sopi tonttulakki erinomaisesti, mielessäni ajattelin sen tarvitsevan sellaisen ihan joka päiväksi.

Maru the äkäpussi oli jostain syystä tykästynyt Ellaan, joka varsin hyvin tamman saikin ratsastettua jopa koulutreeneissä. Nytkin Ella kuuluvasti komensi tammaa laskemaan päätään, jotta saisi kuolaimet ujutettua suuhun. Tamma huokaisi ja totteli, ja minä näytin tomeralle tytölle peukkua. Vielä viimeinen maastoonlähtijä, kuuma estetammamme Bellis, seisoi nyt joulukoristeet kaulansa ympärillä Annikan vierellä, molemmat valmiina lähtöön. Nämä kaksi saisivat johtaa joukkoja, ja kerrankin pysytellä kävelyvauhdissa. Molempien pää vetäisi varmasti laukkasuorille sun muille, mutta jospa joulurauha tavoittaisi heidätkin. Kysyin joukkiomme valmiustilasta ja saatuani vastauksen kaikkien olevan valmiita, suuntasimme jokainen vuorollamme ulos ja kiipesimme ratsujen selkään. Minä tulin viimeisenä taluttaen toisessa kädessä omaa silmäterääni Sveaa ja toisessa maailman ihanimman Selman narua pidellen.

Punttasin lapset selkään ja kiipesin sitten oman ratsuni selkään. Svean vatsa oli varsin suureksi jo kasvanut, ja reiteni olivat miltei ääriasennossa. Ja niin me sitten Bellis keulalla asetuimme jonomuodostelmaan ja lähdimme matkaan. Nuoriso sai mennä edeltä, Belliksen perään asettuivat nyt jo hieman tyytyväisemmän näköinen Maru, ja sen perään salasulhonsa Toivo. Seuraavana tulimme rinnakkain me Svean, Selman ja lasten kanssa, ja perää piti mieheni Pauli Tuiskeen selässä. Annika Belliksen selässä johdatti meidät pihan läpi tarhojen välistä tutulle puolentunnin reissulle pikkupakkasessa ja auringon paisteessa. Ohitimme varsapihaton, jossa uusimmat tulokkaamme Karla ja Ruusa säntäsivät aidan vierelle kulkemaan meidän matkassamme. Keulalta kuului iloista juttelua, ja lapsetkaan eivät kinastelleet mistään Selman selässä istuessaan. Vilkaisin taaksepäin ja hymyilevä mieheni sanoi minulle ”Tiiätkö, mä en uskonut että voisin olla näin onnellinen hevosen selässä.”

26.12.2018
Käteni hikoilivat ja päässä heitti, kun laskeuduin alas Belliksen selästä. Olin juuri kokeillut pidemmän tauon jälkeen hypätä sillä, ja se oli virhe. Hyvin suuri virhe. En tiedä tekikö jouluruokien mättäminen asiaa vielä pahemmaksi vai mikä oli, mutta vielä maan pinnallakin seisoessani tärisin kauttaaltani. Olihan tamma pirun hieno ja hyvä hyppääjä, mutta ei helkkari tällaisen suomenhevosihmisen hevonen. Olin täydellisen onnellinen siitä seikasta, että olin sattuman kaupalla bongannut lähitallin harjoituskisoista Annikan, supertaitavan junioriratsastajan. Hänen kanssaan Belliksen radat näyttivät kyllä vauhdikkailta, mutta kuitenkin niin hallituilta, että niitä pystyi huoleti katsomaan.

Loppukäynnit kävelytettyäni suuntasin talliin ja suoraan pesukarsinaan. Riisuin luimistelevalta tammalta varusteet ja näytin sille kieltä sen huitoessa etukavioillaan. Varustehuoneeseen saakka kuulin sen hörinän kun tallin ovi kävi ja ei tarvinnut kahteen kertaan heittää ilmoille arvausta kukahan ovesta mahtoi saapua. Belliksen suurin rakkaus, eli aviomieheni, rapsutteli nyt aivan lauhkeana seisovan tamman tähtipäätä kun raahustin paikalle. ”Sä oot aivan valkoinen, ootko sä kunnossa?” mieheni kysyi vilkaisten minuun päin ja jatkaen sitten huomion osoittamista Bellikselle. ”En todellakaan ole kunnossa, pitkään aikaan, hyppäsin äsken tällä kahjolla ja en ikinä enää tee sitä virhettä!” puuskaisin ja istahdin käytävän penkille.

Kiltti ja hyvin koulutettu mieheni tarjoutui hoitamaan hevosen pois puolestani, joten siinä minä istuin ja katsoin kuinka tuo yksi pirulainen minulle oli nyt kuin herran enkeli miehen käsittelyssä. En koskaan olisi voinut kuvitella Paulin hoitavan noin suurella intohimolla minkäänlaista nelijalkaista, saatika sitten aatelisveristä puoliveritammaa. Kaikista epäilyksistäni huolimatta juuri niin oli kuitenkin käynyt, tuo täysin miehen tahtoa vasten yllärinä pihaan tullut pikkutamma oli kietonut koko ukon täydellisesti pikkurillinsä ympärille. Minun olisi todennäköisesti vain unelmoitava samanmoisesta rentouttavasta hieronnasta, jota Pauli tamman selälle tarjoili. Vesipulloa ahnaasti tyhjentäessäni ajattelin kuitenkin ehdottavani asiaa myöhemmin illalla.

___________________________________________________________________________________________

Huomioithan, että tämä on virtuaalihevonen, mikään sivuilla ei ole totta, vaan kaikki on mielikuvituksen tuotetta.