Kahmon Nokkospusu

© Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Perustiedot

Nimi	Kahmon Nokkospusu ”Noppa”	Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
Syntymäaika	28.02.2018, 22v (oma ikääntyminen)	Säkäkorkeus, väri	150cm, tummanpunarautias
Rekisterinumero	VH18-018-0997	Omistaja	Ilona (VRL-14757)
Koulutustaso	HeA / 100cm (yleispainotus)	Kasvattaja	Kahmon suomenhevoset

Saavutukset

Noppa on palkittu Suomenhevosten kantakirjaustilaisuudessa 20.02.2019 seuraavasti: 17 + 16 + 16 + 16=65p, KTK-III

Noppa on palkittu Yleislaatuarvostelussa 30.05.2020 seuraavasti: 25,5 (17+8,5) + 20 (14+6) + 17 + 9 + 5 = 76,5p, YLA3

Noppa on palkittu Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuudessa 20.05.2020 seuraavasti: 11 + 20 + 21 + 20 + 15 = 87p, SLA-II

Noppa on palkittu Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa 15.06.2020 seuraavasti: 5,5 + 40 + 10,5 + 20 + 15 =91p, KRJ-II

Noppa on palkittu Esteratsastusjaoksen laatuarvostelussa 30.06.2020 seuraavasti: 5 + 40 + 0,5 + 20 + 15 =80,5p, ERJ-III

Luonnekuvaus

Olin juuri päättänyt hankkia yhden suomenhevostamman porukkaamme lisää, kun silmieni eteen lävähti Kahmon ilmoitus tallin tyhjentämisestä. Nettisivuilta bongasin nopeasti haluamani ja jätin tarjouksen Kahmon Nokkospusu nimisestä tammasta. Tamma oli ehtinyt kilpailemaan toistaiseksi vain kouluratsastuksen puolella, vaikka suvussaan sillä oli positiivista luettavaa esteratsastuksenkin saralta. Suvultaan Nokkospusu oli hyvin mielenkiintoinen ja sieltä löytyi aivan uusia nimiä minullekin. Tallin omistaja Siina Lapinoja soitti minulle vielä samana päivänä ja kutsui kokeilemaan tammaa, ja tekemään paikan päällä ostopäätöksen. Tärskyt sovimme tulevalle viikonlopulle, jotta saisin kotiin jääville hevosille varmasti hoitajan, matkaa kun kuitenkin tulisi kertymään jonkin verran. Lauantai-aamu koitti auringon paistaessa kauniisti, ja suuntasin kohti Kahmoa jälleen kerran traileri jo valmiiksi perässä. Ihastuttava tallirakennus otti minut vastaan ja harmittelin itsekseni että näin hienot tilukset menevät nyt ainakin toistaiseksi hiljaiselolle. Pihassa Siina odottelikin jo minua iloisesti vilkuttaen, ja viittoili auton pysäköintipaikkaa. Siltä reissulta todettakoon, että vastassa ollut tamma oli ratsastaessa selvästi hyvin pohjakoulutettu, hieman tahmea kylläkin, mutta askellajeiltaan melko potentiaalinen. Itsekseni mietin että pienellä jatkokoulutuksella varmasti HeA-luokat eivät tulisi olemaan ongelma. Esteille pieni tamma imi innolla ja ponnisti voimalla, mutta pientä epävarmuutta olin tuntevinani. Käsitellessä Nokkospusu oli hieman sisäänpäinkääntyneen oloinen, mutta täysin asiallinen. Joten kaupat tuli ja takaisin Tiiroon ei tarvinnut ajella tyhjä traileri perässä. 

Noppaa on kuvailtu luonteeltaan ”hajuttomaksi ja mauttomaksi” erään tuttavamme suusta, siitä ei heti alkuun saa oikein minkäänlaista otetta suuntaan eikä toiseen. Se ei oikeastaan ole edes negatiivisessa mielessä sanottu, tammassa kun ei ole minkäänlaista ”vikaa” tai huonoja tapoja. Noppa on siinä mielessä sisäänpäinkääntynyt, ettei se ilmaise omaa mielipidettään tuntemattomille, vaan tekee nöyrästi pyydetyt asiat. Hoidettaessa se ei pure tai potki, ellet tee mitään oikeasti ikävää, lähinnä Noppa seisoo tylsistyneenä paikoillaan odottaen toimenpiteen loppumista. Ratsastaessa saa osata hommansa, jotta tammasta saisi jotain enemmän irti, mielellään se vain seilaisi paikasta toiseen. Kun tamma muutaman kuukauden meillä asuttuaan ensimmäisen kerran hörisi minulle, olin pakahtua onnellisuudesta. Sen jälkeen Nopassa huomasi suuren muutoksen, se oli käytännössä yhden yön aikana päättänyt minut omaksi ihmisekseen, ja pääsin sen ulkokuoren läpi.

Kuten siis jo mainittua, hoitotoimenpiteet tuntemattomien toimittamina eivät kuulu Nopan lempitoimintoihin, mieluummin se pysyttelisi omissa oloissaan esimerkiksi syömässä. Tarhasta haettaessa saat ihan varmasti kävellä tamman perässä perimmäiseen nurkkaan, se ei tule minkäänlaisilla herkuillakaan vastaan sinua. Onnekseni Noppa on tykästynyt minuun, joka vakituisena sen kanssa pyörin, joten useammin tamma tulee edes puoliväliin ellei aivan portille saakka vastaan. Minä myös hoitotoimenpiteissä saan tamman rentoutumaan ja nautiskelemaan, mutta vain jos tilanne myös ympäristössä on rauhallinen. Kisapaikoilla tai muuten hälinän keskellä Noppa jälleen vain tyytyy kohtaloonsa. Eläinlääkärin ja kengittäjän kanssa ei tule ongelmia, heidän mielestään tämä hajuton ja mauton tamma on ihanneasiakas.

Kun sitten narun nokkaan tamman saat sieltä perimmäisestä takanurkasta, ei yleensä ole odotettavissa ongelmia. Nöyrästi Noppa seuraa sinua paikasta toiseen vastalauseita esittämättä, kesäaikoina tosin heinätupot saattavat vetää magneetin lailla tamman turpaa luoksensa. Siitäkin selviää napakalla huomautuksella, Noppa kun ei viitsi hankkiutua suurempiin ongelmiin. Ehkä vuoden yhteiselomme jälkeen ensimmäisen kerran Noppa tökkäsi minua turvallaan selästä ja olin tapahtumasta niin yllättynyt, että meinasin lentää nenilleni. Tamma taisi vain haluta huomiotani, se kun pysähtyi siihen paikkaan ja hieroi turvalla omaa kylkeään. Kun sitten rapsutin juuri siitä kohti, oli tamman ilme täydellisen onnellinen.

Noppa on luotettava myös ratsuna, se kulkee kyllä pääasiassa pyydettyyn suuntaan pyydettyä vauhtia, mutta siihen välillä tapahtuvaan jotain eloa saadakseen tarvitaan ratsastajalta taitoa. Tamma on suomenhevoseksi yllättävän herkkäsuinen, yhtään kovempi tai liikkumaton käsi lukitsee käsijarrun välittömästi. Pohje lähellä ja käsi kevyenä, selkeillä avuilla ratsastettuna Noppa on oikein mukava tuttavuus. Se ei ole rakenteeltaan tai liikkeiltään mikään superhevonen, mutta täysin riittävä koulutustasolleen. Selässä istuessa Nopan liikkeet ovat hyvin miellyttävät, ravi on tasaista ja pehmeää, ja laukka pyörii helposti. Kouluradat ovat tulleet tammalle jo ennen meille saapumistaan tutuiksi, eikä siellä ole odotettavissa mitään uutta ja ongelmallista.

Esteradat taas ovat Nopalle vähän uudempi tuttavuus ja sitä myöten pieni epävarmuuden aiheuttaja. Tarvittiin roppakaupalla yhteisiä treenejä ja harjoituskisoja, ennen kuin lähdimme kisaradalle. Halusin kasvattaa yhteistä luottamustamme pikkuhiljaa, jotta se kantaisi pidemmälle. Tämä oli täysin oikea ratkaisu, toisinaan tuntuu että kanssani Noppa olisi valmis kiipeämään vaikka puuhun, jos sitä menisin pyytämään. Maastoillessa meidän molempien sielu lepää, sanotaanhan että me suomalaiset olemme luontokansaa, ja sen voin kyllä allekirjoittaa meidän molempien puolesta.

Sukutaulu

i. Kahmon Kelmi KTK-II Ch, KV-II sh, rt, 150cm	ii. Pahus KTK-II, VIR MVA Ch, SLA-II, YLA2 sh, rt, 157cm	iii. Roisto sh, prn, 164cm, EVM
		iie. Juksauksen Kasku sh, m, 158cm, EVM
	ie. Merimarja sh, rn, 149cm	iei. Merimanaus sh, rn, 152cm, EVM
		iee. Marjamuru sh, vrt, 156cm, EVM
e. Mörkövaaran Itkupusu KTK-II, SLA-II sh, trn, 153cm	ei. Ikurouta KTK-II, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I, SLA-I*, YLA1 sh, prt, 154cm	eii. Ikitalvi sh, tprt, 163cm, EVM
		eie. Routarilla sh, vrt, 155cm, EVM
	ee. Pusuhippa KTK-II, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I, SLA-I sh, rn, 156cm	eei. Hippiteema sh, rnkm, 157cm, EVM
		eee. Pususade sh, prt, 152cm, EVM

Jälkeläiset

sh-o. Tiiron Patricio (i. Platinablondi) – synt. 16.01.2019 – om. Ilona (VRL-14757)
sh-t. Tiiron Neilikka (i. Lupsakan Pyrypilvi) – synt. 21.06.2019 – om. Ilona (VRL-14757)

Kilpailutulokset

KRJ (41 sijoitusta, 9 voittoa) 06.07.2018 – kutsu – HeB – 4/30 07.07.2018 – kutsu – HeB – 2/30 08.07.2018 – kutsu – HeB – 4/30 09.07.2018 – kutsu – HeB – 4/30 09.07.2018 – kutsu – HeB – 1/30 12.07.2018 – kutsu – HeB – 4/50 12.07.2018 – kutsu – HeB – 1/50 15.07.2018 – kutsu – HeB – 2/30 12.07.2018 – kutsu – HeB – 3/50 17.07.2018 – kutsu – HeB – 2/30 19.07.2018 – kutsu – HeB – 2/30 20.07.2018 – kutsu – HeB – 5/50 20.07.2018 – kutsu – HeB – 3/30 20.07.2018 – kutsu – HeB – 1/30 21.07.2018 – kutsu – HeB – 7/50 22.07.2018 – kutsu – HeB – 2/50 22.07.2018 – kutsu – HeB – 7/50 24.07.2018 – kutsu – HeB – 3/50 25.07.2018 – kutsu – HeB – 2/50 26.07.2018 – kutsu – HeB – 2/50 02.02.2019 – kutsu – HeA – 5/30 02.02.2019 – kutsu – HeA – 5/30 06.02.2019 – kutsu – HeA – 4/30 06.02.2019 – kutsu – HeA – 2/30 07.02.2019 – kutsu – HeA – 2/30 08.02.2019 – kutsu – HeA – 1/30 08.02.2019 – kutsu – HeA – 4/30 08.02.2019 – kutsu – HeA – 1/40 11.02.2019 – kutsu – HeA – 1/30 11.02.2019 – kutsu – HeA – 2/40 14.02.2019 – kutsu – HeA – 2/30 15.02.2019 – kutsu – HeA – 1/30 17.02.2019 – kutsu – HeA – 5/30 19.02.2019 – kutsu – HeA – 4/30 20.02.2019 – kutsu – HeA – 1/30 22.02.2019 – kutsu – HeA – 1/30 23.02.2019 – kutsu – HeA – 5/30 28.02.2019 – kutsu – HeA – 4/30 16.03.2019 – kutsu – HeA – 4/40 17.03.2019 – kutsu – HeA – 6/40 17.03.2019 – kutsu – HeA – 2/40

ERJ (45 sijoitusta, 6 voittoa) 01.02.2019 – kutsu – 80cm – 5/30 01.02.2019 – kutsu – 90cm – 2/30 01.02.2019 – kutsu – 90cm – 3/30 03.02.2019 – kutsu – 80cm – 4/30 04.02.2019 – kutsu – 80cm – 5/30 04.02.2019 – kutsu – 90cm – 4/30 05.02.2019 – kutsu – 80cm – 5/30 06.02.2019 – kutsu – 80cm – 1/30 06.02.2019 – kutsu – 80cm – 4/30 09.02.2019 – kutsu – 80cm – 1/30 10.02.2019 – kutsu – 90cm – 5/30 11.02.2019 – kutsu – 80cm – 4/30 11.02.2019 – kutsu – 90cm – 4/30 12.02.2019 – kutsu – 80cm – 1/30 12.02.2019 – kutsu – 80cm – 3/30 14.02.2019 – kutsu – 80cm – 5/40 14.02.2019 – kutsu – 90cm – 4/30 15.02.2019 – kutsu – 80cm – 2/30 15.02.2019 – kutsu – 80cm – 1/30 17.02.2019 – kutsu – 80cm – 4/30 17.02.2019 – kutsu – 80cm – 2/40 17.02.2019 – kutsu – 90cm – 5/40 18.02.2019 – kutsu – 80cm – 4/30 18.02.2019 – kutsu – 90cm – 5/30 19.02.2019 – kutsu – 90cm – 5/40 20.02.2019 – kutsu – 90cm – 6/40 21.02.2019 – kutsu – 90cm – 6/40 22.02.2019 – kutsu – 80cm – 5/30 22.02.2019 – kutsu – 90cm – 1/40 23.02.2019 – kutsu – 90cm – 2/30 23.02.2019 – kutsu – 80cm – 5/30 25.02.2019 – kutsu – 80cm – 3/30 26.02.2019 – kutsu – 90cm – 3/30 26.02.2019 – kutsu – 90cm – 5/30 27.02.2019 – kutsu – 80cm – 3/30 27.02.2019 – kutsu – 80cm – 4/30 27.02.2019 – kutsu – 90cm – 1/30 28.02.2019 – kutsu – 80cm – 3/30 01.03.2019 – kutsu – 80cm – 3/30 01.03.2019 – kutsu – 90cm – 5/30 06.03.2019 – kutsu – 90cm – 5/30 07.03.2019 – kutsu – 90cm – 3/30 17.03.2019 – kutsu – 90cm – 6/40 20.03.2019 – kutsu – 80cm – 6/40 25.03.2019 – kutsu – 90cm – 5/30

Päiväkirjamerkinnät

16.01.2019
Noppa oli saapunut meille paria kuukautta aikaisemmin, toivomani mukaan jo siemennettynä valitsemallani Platinablondi-orilla. Tiedostin kyllä riskit astuttaa ensimmäistä kertaa 14-vuotias tamma, mutta Noppa oli kuitenkin hyvässä lihaskunnossa. Kuitenkin mutkia oli hieman matkassa, tamma oli hyvin kärttyinen koko kantoaikansa, eikä olisi millään halunnut pysytellä liikkeessä. Se sallittiin, vaikka arvatenkin lihaskunto siinä kärsi, mutta mitenpä kantavaa pakotatkaan urheilemaan. Tarhakaverit eivät Noppaa kiinnostaneet, niiden seurassa se suostui olemaan vain ruoka-aikaan heinien äärellä – mahdollisimman kaukana silloinkin.

Kun aloimme olla jo melkein loppusuoralla, iski harmiksemme vielä istukkatulehduskin haittaamaan jo ennestään hankalaksi muotoutunutta matkaa. Lääkitys kuitenkin tehosi, ja kaikki vaikutti taas paremmalta. Nyt elettiin aivan viimeisiä hetkiä, Noppa oli paisunut kuin ilmapallo, ja yliajalle tiineys oli mennyt jo reilusti. Nopan laskettu aika kun oli ollut reilusti ennen Bellistä, joka varsansa maailmaan jo aikaa sitten lykkäsi. Tamma oli kuin sitruunan syönyt, se mulkoili vain kaikkia vähänkään lähelle pyrkiviä kaksi- tai nelijalkaisia tarhansa ja karsinansa nurkasta.

Minä taas olin kasvattanut sellaiset polviin asti roikkuvat silmäpussit kaikella valvomisella ja huolehtimisella. Yöstä toiseen valvoin kameran äärellä tuota yhä vain entisestään paisuvaa ja happamampaa tammaa, joka ei tehnyt elettäkään minkään synnytyksen eteen. Olin jo aivan loppu, kun taas kerran raahustin aamutalliin. Ovesta sisään astuessani oli vastassa tuttu tervetuliaishörinä ja -hirnumiskuoro, johon tällä kertaa liittyi myös uusi, hieman hätääntyneen kuuloinen ääni. Paikansin äänen Nopan karsinalle, tamma kun oli toistaiseksi ollut aivan täysin välinpitämätön meitä ihmisiä kohtaan. Puolijuoksulla saavuin tamman karsinalle ja totesin synnytyksen käynnistyneen. Soitin mieheni apuun viemään muita hevosia ulos aamuheinilleen, ja seurasimme sivusta Nopan synnytyksen etenemistä.

Kaikkien vaikeuksien jälkeen kun itse synnytys sujui täydellisesti, nopeasti ja helposti, olimme varmasti ihan jokainen osapuoli uupuneita, mutta onnellisia. Ihana vaaleaharjainen orivarsa oli täynnä elinvoimaa, eikä merkkiäkään mistään ongelmista kantoaikana ollut huomattavissa. Eläinlääkärin tarkastuksesta Simoksi nimetty varsa sai täysin puhtaat paperit, joten saatoin jatkossa nukkua yöni rauhassa. Noppakin muuttui kuin salamaniskusta kiukkuisesta ampiaisesta euforiapilvessä kulkevaan enkeliin, joten aiemmin tehty päätökseni olla astuttamatta tammaa enää ikinä uudelleen unohtui ainakin hetkeksi taka-alalle.

27.04.2019
Jos Nopan kanssa alku oli ollut hieman kangertelevaa sen sisäänpäin kääntyneen luonteen vuoksi, oli emätammana toimiminen tehnyt sille vain ja ainoastaan hyvää. Se oli huomattavasti positiivisemmalla otteella alkanut elää elämäänsä ja tämä näkyi erityisesti sen suhteessa minuun. Ihan varmaksi en tiedä mistä tämä suunnanmuutos oli tapahtunut, mutta minä sain aamuisin hörähdyksen ja tarhastakin Noppa tuli minua useammin vastaan kuin jätti tulematta. Muut ihmiset tamma ignoorasi samaan tapaan kuin minutkin aina ennen, joten ihan kokonaan hevonen ei ollut uuteen vaihtunut. Varsa oli jo vieroitettu ja Nopan kanssa oli kunnonkohotustreenit aloitettu rauhakseltaan. Olihan se lähinnä vain tarhan nurkassa mököttänyt kantoaikansa, joten lihakset olivat pitkälti kuihtuneet.

Noppa oli aina nauttinut maastoreissuista ja tamman kanssa myös oma sielu lepäsi. Olimme lähinnä kiipeilleet mäkiä ja kuluttaneet kinttupolkuja, mutta nyt suuntasimme kohti harjoitusrataamme. Noppa oli itselleen tyypillisesti levollisessa mielentilassa lompsiessaan tietä pitkin ja siinä hetkessä hoksasin, ettei tamma ollutkaan käynyt radalla vielä meillä ollessamme. Todennäköisyydet sille, että mitään rauhallista laukkaa enempää tammasta irti saisin olivat häviävän pienet. Radalle saapuessa keräsin ohjat ja pyysin Noppaa raviin. Nopan ravi alkoi tuntua jo melkeinpä entiseltä, siinä oli kantokykyä ja askeleeseen alkoi löytymään melkeinpä ennen näkemättömän paljon ilmaa.

Laukka nousi pehmeästi ja eteni keinuen, täydellinen loppukevään ilta-aurinko jo mukavasti lämmitti selkääni. Totesin Nopan kunnon tosiaan parantuneen roimasti, se ei puuskuttanut lainkaan vaikka olimme jo hetken laukanneet. ”Kokeillaanpa mitä koneista irti lähtee”, höpötin tammalle käveltyämme pienet välikäynnit ja nostaessani uudelleen laukkaa. Noppa jatkoi samaa, rauhallista laukkaansa automaattisesti, mutta tällä kertaa nousinkin kevyeeseen istuntaan ja pyysin tammaa etenemään. Nätti laukkalisäys sieltä irtosi, mutta ei sen enempää. Napautin uudelleen pohkeillani ja siitäkös sitten lähdettin. Jotain tapahtui rautiaan pään sisällä, se puri kuolaimeen kiinni ja vaihtoi turbovaihteen päälle. Ei siinä mitään, harjoitusradan pohja oli tasainen ja aidatkin löytyi ympäriltä, joten annoin mennä.

Kun sitten tiivistin istuntaani ja pidätin ohjista, totesin ettei toiminnallani ollut mitään vaikutusta. Noppa vain luimisti korvansa niskaa pitkin ja korkeintaan vähän kiihdytti vauhtia. Nyt tamman kaula alkoi kostua jo hiestä ja pikkuhiljaa sen hengitys kuulosti raskaammalta. Seuraavalla jarrutusyrityksellä vauhti kuitenkin hidastui, mutta Noppa tarjoilikin lisämausteeksi melkoisen näppärän rodeosarjan. Tasapainoni oli luojan kiitos kehittynyt sisäänratsastaessani nuorikoita viimeisinä vuosina, joten sain pidettyä itseni kyydissä, ohjat käsissä ja toisen jalustimenkin jalassa. Siinä vaiheessa Nopalta loppui kuitenkin kunto ja huokaisten sen hidasti hitaamman laukan kautta suoraan käyntiin. Jalat kevyesti täristen – meillä molemmilla – suuntasimme ulos harjoitusradalta ja kohti kotitallia. Nopan ravistellessa ponnekkaasti koko kroppaansa sen kaulalta roiskui hikipisaroita suoraan silmiini. Mielessäni suunnittelin seuraavalle viikolle Nopan treeniohjelmaan rasitustason nostamista, samalla kun epätoivoisesti yritin pyyhkiä kirveleviä silmiäni.

___________________________________________________________________________________________

Huomioithan, että tämä on virtuaalihevonen, mikään sivuilla ei ole totta, vaan kaikki on mielikuvituksen tuotetta.