Fridan Tohveliprinssi

kaitaisten_veijari
© VRL-14355

Perustiedot

Nimi Fridan Tohveliprinssi ”Toivo” Rotu, sukupuoli suomenhevonen, ori
Syntymäaika 15.09.2018, 9v
(oma ikääntyminen)
Säkäkorkeus, väri 159cm, tummanruunikko
Rekisterinumero VH18-018-2174 Omistaja Ilona (VRL-14757)
Koulutustaso VaB / 110cm / helppo (yleispainotus) Kasvattaja Faconde

Saavutukset

Toivo on palkittu Suomenhevosten kantakirjaustilaisuudessa 20.02.2019 seuraavasti:
18 + 18 + 18 + 18=72p, KTK-II

Luonnekuvaus

Jo jonkin aikaa olin tiiraillut suomenhevosmarkkinoita tähtäimessäni laadukkaasta suvusta olevaa nuorta oria, josta löytyisi jalostusoriainesta. Muutamia olin jo käynyt katsomassakin, mutta mikään ei ollut sytyttänyt sitä viimeistä liekkiä. Sitten näin Fridan aloituksen foorumilla, ja heti ensimmäisenä silmiini pomppasi syyskuun puolivälin varsa. Laadukkaista suorittajasuvuista syntynyt pitkäjalkainen vielä nimeämätön ruunikko varsa laukkasi videolla päätä pahkaa huurteisella pellolla. Soitin heti ilmoituksen numeroon, ja kerroin etsimästäni ja tarjoamastani tulevaisuudesta, ja kasvattajasta tämä kuulosti hyvältä. Sovimme tärskyt viikonlopuksi, menisin katsomaan tuota juuri vieroitettua varsaa. Matkalla makustelin jo nimeäkin, Tohveliprinssi, niin mauton, että se oli jo mauttoman hyvältä kuulostava nimi. Meidän tulevaisuutemme Toivo.

Toivoksi ori on ristitty, mutta Toivottomaksi sitä useammin kutsutaan. Ei sillä, etteikö siinä olisi juuri niitä ominaisuuksia mitä haettiin, kyllä on, mutta käytökseltään Toivo on toisinaan toivottoman tohelo tai tollo. Toivo on aivan hirmuisen kiltti ja iloinen oripoika, joka ei koskaan tarkoita mitään pahaa. Harmi vain, että muistia on siunaantunut lyhyemmin kuin kananlennon verran.. Ei kai nyt kukaan voi olettaa, että joka päivä voisi mitenkään muistaa miten siinä narun päässä tuli kulkea – vaikka se eilen taas kerran käytiin läpi? Ratsastaessa onneksi dementoituminen unohtuu, ja siinä hommassa Toivo tarjoileekin elämyksiä niin selässä istuvalle, kuin sivusta seuraajallekin.

Toivon hoitamisesta saadaan vetää harva se päivä pitkää tikkua, sillä herrasmiesmäinen hurmuri on kaikkien suosikki. Aivan joka ikinen aamu ori on korvat hörössä odottamassa mitä ihanaa tänään tapahtuu, ja kuka ihana ihminen häntä tänään rakastaa. Ihan sama, vaikka olisit kuinka huonolla mielellä tallille saapuessasi, lupaan että tämä sydäntenmurskaaja saa valoisalla persoonallaan suupielesi kääntymään ylöspäin. Toivoa ei tarvitse sitoa paikoilleen missään tilanteessa, se seisoisi varmaan vaikka ilman minkäänlaista valvontaa käytävällä yksinään, jos joku lupaisi kohta tulla kihnuttamaan sitä jollain hoitovälineellä. Ihan sama kuka kulkee käytävällä tai mitä ympärillä tapahtuu, jos osoitat hellyyttäsi jossain muodossa Toivolle, olet ainoa mitä se maailmassa sillä hetkellä näkee.

Kun sitten olet päässyt ihanaan euforiaan siitä, millainen hurmuri tämä suklaasilmä on, onkin hyvä puhkaista tämä vaaleanpunainen kupla. Laitappa ori narun päähän ja kerro sitten mitä mieltä olet. Toivon toinen sivupersoona, Mr. Toivoton nostaa tällöin päätään, ori ei tosiaan muista tiettyjä sääntöjä kuin ohimenevän hetken. Aivan joka kerta se on yhtä yllättynyt ja äimistynyt, kun sitä komennetaan kävelemään niin kuin kunnon hevoset tekevät, eikä kiemurtelemaan kuin käärme kännissä. Ei Toivoa varsinaisesti mikään ympärillä oleva tähän käytökseen aja, se ei pullistele orimaisuuttaan tai mene tammojen pauloihin sellaisen nähdessään, vaan sen ajatukset eivät vain kerta kaikkiaan pysy koossa kovin kauaa. Toivo ei rynni, kiilaa taluttajaansa tai tee mitään muutakaan tuhmaa, se vain unohtaa kuunnella mitä kaksijalkainen vieressä käskee tekemään. Juoksuttaminen on sinällään helppoa, annat suunnan ja askellajin, ja Toivo puksuttaa kuin juna menemään. Ei se kyllä sinuun keskity, vaan tarkastelemaan varmaankin maneesin seinien laudoitusta, mutta homma hoituu näinkin. Ehkä arvattavaa on myös se, että kaikenlaisiin kuljetusvälineisiin lastautuminen ei tuota ongelmaa, se on joka kerta yhtä ihanan uusi ja ihmeellinen paikka, jota täytyy ehdottomasti mennä katsomaan!

Ja kuten aiemmin tuli mainittuakin, luojan kiitos tämä haahuileminen ja taivaanrannan maalailu unohtuu, kun ratsastaja istahtaa selkään, ja homma muuttuu varsin toiveikkaaksi. Toivon työmoraali ja ratsastettavuus ovat parasta A-luokkaa, jos vain osaat suurin piirtein asiasi. Tämä ori periaatteessa toimii vaikka aloittelijoiden ratsuna, se ei vedä palkokasvia nokkaan turhan epäselvistä avuista tai huonosta tasapainosta. Toivo yrittää aina parhaansa ymmärtää mitä häneltä milloinkin halutaan. Tokikaan parastaan se ei anna kuin oikein asioita pyytäville. Toivon ehdotonta valttia on sen ilmalenkkareilla toteutettu harvinaisen lennokas ja laadukas ravi, eikä laukkakaan paljon häviä. Toivo on oikean kuskin alla höyhenenkevyesti liikkuva sporttinen kilpahevonen, joka taitaa koulukiemurat näyttävästi aina vaativalle tasolle saakka. Maastoratsuna Toivo on luotettava, se ei pelkää mitään, eikä varmasti lähde lapasesta vauhdikkaimmilla laukkasuorillakaan. Lisäksi Toivo rakastaa yli kaiken vettä ja uimista, joten kenttäpuolen maastokokeellakaan mikään ei tuota ongelmaa.

Esteradalla Toivo kuumenee nollasta sataan Ferrarin tavoin, mutta yleiskäsitys kuumuvasta suomenhevosesta ei toteudu tämän herran kohdalla. Toivo nimittäin ei heittäydy silloinkaan vahvaksi kädelle, vaan ennemminkin kaikenlaiset loikat ja sirkusliikkeet tulevat esteiden parissa tutuiksi. Haasteena onkin saada tasainen suoritus aikaan, ilman säheltämistä ja touhottamista. Mr. Toivottoman huono tapa on toisinaan jäädä hylkäämiseen saakka paikoilleen pomppimaan lähtövihellyksen saatuaan, aivan silkasta innostuksestaan. Sitten kun ratsastaja lopulta saa touhun keskeytetyksi, on alla taas hyvin hämmentyneen näköinen suklaasilmä – miksi ihmeessä me lähdetään pois, ennen yhdenkään esteen ylittämistä? Avainsanana tässä asiassa on oman pään pitäminen jääkylmänä, ja hyvin pienien apujen esittäminen, jotta Toivo todella joutuu kuuntelemaan selässä istuvan kartturinsa ohjeita. Parhaimmillaan Toivo on uusintaradoilla, se on kolikon päällä kääntyvä ja aivan äärimmäisen varovainen kintuistaan.

Sukutaulu

i. Vähäpellon Voitohvo
KTK-II, ERJ-II, KERJ-II
sh, vkk, 161cm
ii. Voituuve
KTK-II, SLA-I, ERJ-I, KERJ-I, KRJ-I, VVJ-I, Jälk-C
sh, vkk, 159cm
iii. Voiturkanen
sh, 158cm, vkk, EVM 
iie. Tuohivanaja
sh, 156cm, trt, EVM
ie. Lapintaika
SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-1, YLA 2, Jälk C
sh, rtkm, 162cm
 
iei. Kuuraparta
sh, 165cm, rtkm, EVM
iee. Lapinlauha
sh, 154cm, rtkm, EVM
e. Fridan Eräprinsessa
KTK-II
sh, trn, 153cm
ei. Tuohikotti
KTK-II, ERJ-I, KERJ-I, KRJ-I
sh, vkk, 150cm
eii. Rautia
sh, prt, 155cm, EVM
eie. Hyvälempi
sh, vkk, 150cm, EVM
ee. Mollamaija
ERJ-II, KRJ-I, VVJ-II, YLA2, SLA-II
sh, vprt, 159cm
eei. Pojun Motti
sh, prt, 161cm, EVM
eee. Vinskin Ella-Iina
sh, vrt, 155cm, EVM

Jälkeläiset

Toivo on tarjolla jalostukseen 2-polvisille suomenhevostammoille
sh-t. Tiiron Rosalina (e. Kaunon Ruusunmarj) – synt. 10.12.2018 – om. Ilona (VRL-14757)
sh-o. Tiiron Taavetti (e. Kaunon Nonparelli) – synt. 09.01.2019 – om. Jannica (VRL-04799)

Kilpailutulokset

KRJ (46 sijoitusta, 8 voittoa)
12.12.2018 – kutsu – HeA – 3/30
14.12.2018 – kutsu – HeA – 1/30
14.12.2018 – kutsu – HeA – 2/30
15.12.2018 – kutsu – HeA – 3/30
18.12.2018 – kutsu – HeA – 5/30
18.12.2018 – kutsu – HeA – 2/30
20.12.2018 – kutsu – HeA – 2/30
20.12.2018 – kutsu – HeA – 3/40
21.12.2018 – kutsu – HeA – 2/30
24.12.2018 – kutsu – HeA – 3/40
24.12.2018 – kutsu – HeA – 3/30
25.12.2018 – kutsu – HeA – 3/30
26.12.2018 – kutsu – HeA – 2/30
26.12.2018 – kutsu – HeA – 5/30
26.12.2018 – kutsu – HeA – 5/30
28.12.2018 – kutsu – VaB – 4/30
28.12.2018 – kutsu – VaB – 1/30
29.12.2018 – kutsu – HeA – 3/30
30.12.2018 – kutsu – VaB – 5/30
31.12.2018 – kutsu – VaB – 5/30
01.01.2019 – kutsu – HeA – 2/30
01.01.2019 – kutsu – VaB – 3/35
01.01.2019 – kutsu – VaB – 5/35
02.01.2019 – kutsu – HeA – 5/30
04.01.2019 – kutsu – HeA – 1/30
09.01.2019 – kutsu – HeA – 1/30
10.01.2019 – kutsu – HeA – 2/30
12.01.2019 – kutsu – VaB – 1/40
13.01.2019 – kutsu – HeA – 2/30
13.01.2019 – kutsu – HeA – 5/30
13.01.2019 – kutsu – VaB – 2/30
13.01.2019 – kutsu – VaB – 2/30
15.01.2019 – kutsu – HeA – 1/30
15.01.2019 – kutsu – VaB – 5/30
17.01.2019 – kutsu – VaB – 4/30
18.01.2019 – kutsu – HeA – 2/30
19.01.2019 – kutsu – VaB – 3/30
19.01.2019 – kutsu – HeA – 2/30
20.01.2019 – kutsu – HeA – 4/30
20.01.2019 – kutsu – VaB – 1/30
21.01.2019 – kutsu – HeA – 2/30
22.01.2019 – kutsu – VaB – 3/30
26.01.2019 – kutsu – VaB – 2/30
27.01.2019 – kutsu – HeA – 5/30
27.01.2019 – kutsu – VaB – 1/30
30.01.2019 – kutsu – VaB – 3/30

KERJ (30 sijoitusta, 9 voittoa) 
16.12.2018 – kutsu – Helppo – 3/27
18.12.2018 – kutsu – Helppo – 2/27
19.12.2018 – kutsu – Tuttari – 1/22
20.12.2018 – kutsu – Helppo – 4/27
22.12.2018 – kutsu – Tuttari – 4/17 
22.12.2018 – kutsu – Helppo – 1/27
23.12.2018 – kutsu – Tuttari – 1/17
23.12.2018 – kutsu – Helppo – 3/27
24.12.2018 – kutsu – Helppo – 4/27
25.12.2018 – kutsu – Helppo – 1/27
27.12.2018 – kutsu – Tuttari – 1/17
29.12.2018 – kutsu – Tuttari – 2/17
11.01.2019 – kutsu – Helppo – 3/30
12.01.2019 – kutsu – Helppo – 4/30
14.01.2019 – kutsu – Helppo – 3/30
19.01.2019 – kutsu – Helppo – 1/30
22.01.2019 – kutsu – Helppo – 2/30
30.01.2019 – kutsu – Helppo – 1/30
01.02.2019 – kutsu – Helppo – 5/40
03.02.2019 – kutsu – Helppo – 6/40
05.02.2019 – kutsu – Helppo – 4/30
05.02.2019 – kutsu – Helppo – 3/30
06.02.2019 – kutsu – Helppo – 4/30
07.02.2019 – kutsu – Tuttari – 5/28
09.02.2019 – kutsu – Tuttari – 1/28
16.02.2019 – kutsu – Helppo – 2/30
24.02.2019 – kutsu – Helppo – 1/30
27.02.2019 – kutsu – Helppo – 3/30
14.03.2019 – kutsu – Helppo – 3/40
23.03.2019 – kutsu – Helppo – 3/40
ERJ (47 sijoitusta, 9 voittoa)
14.12.2018 – kutsu – 100cm – 5/30
01.01.2019 – kutsu – 100cm – 4/30
01.01.2019 – kutsu – 110cm – 1/30
02.01.2019 – kutsu – 110cm – 1/30
02.01.2019 – kutsu – 110cm – 2/30
04.01.2019 – kutsu – 110cm – 5/26
05.01.2019 – kutsu – 110cm – 5/26
06.01.2019 – kutsu – 110cm – 1/30
07.01.2019 – kutsu – 100cm – 3/30
10.01.2019 – kutsu – 110cm – 3/26
10.01.2019 – kutsu – 110cm – 5/26
12.01.2019 – kutsu – 110cm – 4/30
15.01.2019 – kutsu – 110cm – 4/30
16.01.2019 – kutsu – 90cm – 5/30
16.01.2019 – kutsu – 110cm – 2/30
17.01.2019 – kutsu – 100cm – 4/30
18.01.2019 – kutsu – 100cm – 3/30
19.01.2019 – kutsu – 100cm – 2/30
21.01.2019 – kutsu – 100cm – 2/30
24.01.2019 – kutsu – 110cm – 3/14
25.01.2019 – kutsu – 90cm – 1/30
26.01.2019 – kutsu – 100cm – 1/30
30.01.2019 – kutsu – 100cm – 5/30
01.02.2019 – kutsu – 90cm – 1/30
01.02.2019 – kutsu – 110cm – 4/30
02.02.2019 – kutsu – 110cm – 5/30
02.02.2019 – kutsu – 110cm – 3/30
03.02.2019 – kutsu – 100cm – 2/40
03.02.2019 – kutsu – 100cm – 1/40
03.02.2019 – kutsu – 110cm – 1/30
04.02.2019 – kutsu – 90cm – 4/30
05.02.2019 – kutsu – 110cm – 5/30
05.02.2019 – kutsu – 90cm – 4/30
08.02.2019 – kutsu – 110cm – 4/50
09.02.2019 – kutsu – 100cm – 4/50
09.02.2019 – kutsu – 110cm – 4/50
10.02.2019 – kutsu – 110cm – 2/50
13.02.2019 – kutsu – 90cm – 5/30
14.02.2019 – kutsu – 110cm – 3/30
14.02.2019 – kutsu – 110cm – 3/30
14.02.2019 – kutsu – 90cm – 4/30
15.02.2019 – kutsu – 110cm – 3/30
16.02.2019 – kutsu – 90cm – 3/30
18.02.2019 – kutsu – 90cm – 1/30
21.02.2019 – kutsu – 110cm – 2/30
01.03.2019 – kutsu – 110cm – 2/30
02.03.2019 – kutsu – 110cm – 2/30

Näyttelyt
20.01.2019 – kutsu, tuom. birdie – irtoSERT

Päiväkirjamerkinnät

29.11.2018
Vaikka Toivosta oli kaupat hierottu jo sen ollessa vieroitusikäinen, oli se jäänyt kasvattajalleen oriporukkaan telmimään, sillä meiltä tällaista seuraa ei löytynyt. Lopulta Toivo kotiutui kolmivuotissyksynään, kesän se oli saanut olla isossa porukassa laiduntamassa. Nyt olikin edessä sitten se tulikoe, eli sisäänratsutus, jonka suhteen oli useammalla melkoisia ennakkokäsityksiä. Toivo kun on monessa asiassa tollo kuin tohveli, niin ÄÖ-määrän puutteen vuoksi jännitystä aiheutti sen suhtautuminen tällaiseen uuteen asiaan.

No, ei kun tuumasta toimeen, oripoika liinan päässä hölköttelemään tuttuun tapaan satula selässään. Ei mitään uutta, Toivo juoksi sinne suuntaan minne pyydettiin, mutta muutapa olikin turha vaatia. Ei se taipumisesta tai mistään ympyrällä juostessaan ymmärtänyt tuon taivaallista, mutta kiltisti se ääniapuja kuunteli. Mieheni Pauli oli maasta varmistamassa liinan nokassa, ja minun oli määrä kiivetä selkään. Olin minä jalustimessa roikkunut ja penkillä Toivon vieressä heilunut ilman minkäänlaista reagointia. Pehmeästi istahdin satulaan ja Toivo kääntyi kuin kääntyikin katsomaan että mitäs ihmettä tämä mamma nyt duunaa.

Sen suurempaa reaktiota asiasta ei koskaan tullut, nyt joku istui kyydissä ja eikait siinä sen kummempaa. Toivo yllätti sisäänratsutuksessa ihan tasan kaikki, se oli maailman yksinkertaisin ratsutettava, varustettuna huippuhyvällä miellyttämishalulla. Olin kyllä itse heittänyt haaveet romukoppaan siitä, että Toivo esiintyisi nelivuotiskeväällä kantakirjauksessa, mutta nyt ennakkoon murskatut haaveeni vaihtuivatkin yhtäkkiä täysin realistiseen tavoitteeseen. Olin kuin Hangon keksi ihan joka kerta tämän nuorukaisen kanssa selästä käsin töitä tehdessäni!

02.12.2018
Elettiin jo joulukuun alkua, ajoin autoani kohti kotia, traileri perässä ja uusin ostokseni Tuiske trailerin kyydissä. Tummanrautias ori oli ollut koeratsastuksessa ehkä jopa vielä odottamaani parempikin, se oli tasainen ja varmajalkainen nuori hevonen, joka rakasti hypätä. Kaiken lisäksi se vielä sopi omaan käteeni miltei täydellisesti. Olin siis varsin innoissani kääntyessäni kotitielle, trailerikamerasta näin ison orin höristelevän korviaan vauhdin selkeälle hiljentymiselle. Tuiske oli matkustanut koko matkan hiiren hiljaa, aivan kuin vanhempi konkari.

Kotipihassa odottelikin jo pari naapurin tyttöä ja mieheni Pauli, tytöt selvästi innosta hypähdellen, mutta olin huomaavinani miehenikin kasvoilla pientä odotusta. Jostain syystä Tuiske oli ollut hänenkin mielestään edellisiltana nähdyllä videolla kelpo hevonen, vaikkei yleensä moisiakaan kommentteja ukosta irti saanut. Pysäytin tallin eteen auton ja hyppäsin pois kyydistä. Pyysin nuoria tyttöjä pysymään kauempana ja Paulia avaamaan trailerin takaluukun. Itse kiipesin sivuovesta sisään ja iso ori hörisi minulle innokkaana. Irrotin narun puomista ja kevyesti pyysin Tuisketta taaksepäin. Kiltisti se peruutti ja lastaussillalla nosti päänsä korkealle ilmaan hirnuen korvia vihlovasti. Maankamaralle päästyään se pärskähteli innoissaan ja tepasteli ympärilläni.

Tammat hirnuivat kuorossa uudelle tulokkaalle ja notkuivat tarhansa portilla, ja ennen tätä hetkeä ainut orimme Toivo liittyi uteliaiden joukkoon omalle portilleen. Meillä oli onneksi isot tarhat, ja molemmat nuoret orit olivat tottuneet olemaan laumassa, joten tarkoitus oli yhdistää tämä parivaljakko toistensa seuraan. Pauli meni edeltä Toivon tarhalle ja otti ruunikon haltuunsa, taluttaen sen pois portilta väljemmille vesille. Naapurin tytöt seurasivat touhua silmät suurina ja yksi heistä saikin kunnian toimia portin avaajana minulle ja Tuiskeelle. Tuiske kaula kaarella tanssahteli vierelläni sisälle tarhaan, ja yhteistuumin päästimme Paulin kanssa orit irti, poistuen itse aitojen ulkopuolelle. ”Moment of truth”, huokaisin jännittyneenä, miettien uskallanko katsoa ensikohtaamista silmät auki.

Todellisuudessa hommasta ei löytynyt kamalasti pelättävää, orit haistelivat toisiaan molemmat kaulat komeilla kaarilla, vinkuivat vähän ja kuopivat maata etusillaan. Sitten ne kirmasivat tarhan päästä päähän vieretysten pukitellen mennessään. Toivo vaikutti heti kättelyssä luovuttavan vallan suuremmalle ja vanhemmalle Tuiskeelle, ja se oli sillä taputeltu. Vartin sisään orit olivat rauhoittuneet jo täysin ja seisoivat nyt vieretysten portilla selkeästi huomionhaku mielessään – tai ruoka. Nakkasin niille kaksi kasaa heinää erilleen, mutta nämä uudet ystävykset aloittivat ensin toisen kasan tuhoamisen kylki kylkeä vasten ja jatkoivat sen loppuessa seuraavalle. Oikeastaan siitä hetkestä eteenpäin nämä orit olivat erottamaton parivaljakko.

24.12.2018
Olin pukenut Svean kokopunaisiin, ratsastusloimi, pintelit ja päätä koristava tonttulakki olivat kaikki täydellisesti samaa sävyä. Ihailin lopputulostani karsinan ovella silmät todennäköisesti sydämen muotoisina. Tamma oli jo melko pitkällä kantavana ensimmäisen varsansa odotuksessa, mutta sitä äidiksi tuleminen vaikutti pukevan, tamma hehkui ja oli jatkuvan seesteinen. Ihan sitä samaa ei olisi voinut mennä sanomaan naapurikarsinan Marusta, joka tosin oli varsansa jo maailmaan pyöräyttänyt ja vieroittanutkin. Maru nimittäin oli ollut koko kantoaikansa kiukkuinen kuin ampiainen, vaikka moneen kertaan tammalle motkotin sen itsensä asettaneen aivan omasta tahdostaan itsensä moiseen asemaan. Nyt tamma poronsarvet päässään näytti sitruunan syöneeltä ja iski mielenosoituksellisesti etukaviollaan ovea.

Näin jouluaattoaamuna meiltä löytyi tallista myös kolmas mammahevonen, nimittäin Selma oli aivan samoilla vuorokausilla kantavana kuin Sveakin. Selma oli omaan tapaansa kiltti ja utelias, ainoastaan nyt vatsan kasvava ympärys paljasti jotain. Se oli myös hyvin mielellään yhäkin liikkeessä, ja tänä päivänä sen rooli olisi toimia minun käsihevosenani lastemme talutusratsuna. Joku saattaisi sanoa homman olevan vastuutonta, istua nyt itse yhden kyydissä ilman satulaa samalla taluttaen toista jonka selässä kiikkuu kaksi pientä lasta, mutta hevoset ja lapset tuntien hommassa tuskin olisi mitään ylimääräistä hässäkkää. Lapset heiluivat tamman molemmin puolin penkeillään koristellen sitä joulukuuseen kuuluvilla koristenauhoilla. Selma haukoitteli ja lepuutti toista takastaan, sitä ei näyttänyt joulukaan stressaavan.

Hyvin harvoin hevosen selkään puolipakolla raahautuva mieheni Pauli oli tällä kertaa ihan oma-aloitteisesti ehdottanut lähtevänsä mukaan ja ratsuksi hänelle oli valikoitunut varmajalkoinen ja vankka Tuiske. Tuo ori kun oli maastoratsuna vertaansa vailla, ja tämmöisillä käyntireissuilla se milteimpä silmät puoliummessa tarpoisi joukon mukana eteenpäin. Tuiskekin oli saanut päälleen poronsarvet ja vihreän ratsastusloimen, kokoklipattu kun oli sekin. Ilopillerimme Toivo, ihana ruunikko ori seisoi höristen kaikille ohikulkijoille täydellisen onnellisena tällaisesta väenpaljoudesta. Tallissamme kun hyöri minun, miehen ja lasten lisäksi myös Belliksen kanssa esteradoilla menestystä niittänyt junnu Annika, ja kaksi muuta tallityttöä Inka ja Ella, jotka olisivat lähdössä mukaan tälle reissulle. Inka oli kiljunut innosta kun olin tarjonnut Toivoa hänelle ratsastettavaksi aattoratsastukselle, joten ylläri oli ilmeisesti ollut mieleinen. Toivolle sopi tonttulakki erinomaisesti, mielessäni ajattelin sen tarvitsevan sellaisen ihan joka päiväksi.

Maru the äkäpussi oli jostain syystä tykästynyt Ellaan, joka varsin hyvin tamman saikin ratsastettua jopa koulutreeneissä. Nytkin Ella kuuluvasti komensi tammaa laskemaan päätään, jotta saisi kuolaimet ujutettua suuhun. Tamma huokaisi ja totteli, ja minä näytin tomeralle tytölle peukkua. Vielä viimeinen maastoonlähtijä, kuuma estetammamme Bellis, seisoi nyt joulukoristeet kaulansa ympärillä Annikan vierellä, molemmat valmiina lähtöön. Nämä kaksi saisivat johtaa joukkoja, ja kerrankin pysytellä kävelyvauhdissa. Molempien pää vetäisi varmasti laukkasuorille sun muille, mutta jospa joulurauha tavoittaisi heidätkin. Kysyin joukkiomme valmiustilasta ja saatuani vastauksen kaikkien olevan valmiita, suuntasimme jokainen vuorollamme ulos ja kiipesimme ratsujen selkään. Minä tulin viimeisenä taluttaen toisessa kädessä omaa silmäterääni Sveaa ja toisessa maailman ihanimman Selman narua pidellen.

Punttasin lapset selkään ja kiipesin sitten oman ratsuni selkään. Svean vatsa oli varsin suureksi jo kasvanut, ja reiteni olivat miltei ääriasennossa. Ja niin me sitten Bellis keulalla asetuimme jonomuodostelmaan ja lähdimme matkaan. Nuoriso sai mennä edeltä, Belliksen perään asettuivat nyt jo hieman tyytyväisemmän näköinen Maru, ja sen perään salasulhonsa Toivo. Seuraavana tulimme rinnakkain me Svean, Selman ja lasten kanssa, ja perää piti mieheni Pauli Tuiskeen selässä. Annika Belliksen selässä johdatti meidät pihan läpi tarhojen välistä tutulle puolentunnin reissulle pikkupakkasessa ja auringon paisteessa. Ohitimme varsapihaton, jossa uusimmat tulokkaamme Karla ja Ruusa säntäsivät aidan vierelle kulkemaan meidän matkassamme. Keulalta kuului iloista juttelua, ja lapsetkaan eivät kinastelleet mistään Selman selässä istuessaan. Vilkaisin taaksepäin ja hymyilevä mieheni sanoi minulle ”Tiiätkö, mä en uskonut että voisin olla näin onnellinen hevosen selässä.”

___________________________________________________________________________________________

Huomioithan, että tämä on virtuaalihevonen, mikään sivuilla ei ole totta, vaan kaikki on mielikuvituksen tuotetta.