Selma-Sylvia

© VRL-04373

Perustiedot

Nimi	Selma-Sylvia ”Selma”	Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
Syntymäaika	02.08.2018, 18v (oma ikääntyminen)	Säkäkorkeus, väri	154cm, punarautias
Rekisterinumero	VH18-018-2118	Omistaja	Ilona (VRL-14757)
Koulutustaso	HeA / 110cm / helppo (yleispainotus)	Kasvattaja	Hilja Manner (evm)

Saavutukset

Selma on palkittu Suomenhevosten kantakirjaustilaisuudessa 20.02.2019 seuraavasti: 18 + 17 + 18 + 17=70p, KTK-II

Selma on palkittu Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuudessa 15.08.2019 seuraavasti: (5,5 + 40 + 19 + 20 + 15 = 99,5p.) KRJ-I

Selma on palkittu Yleislaatuarvostelussa 30.05.2020 seuraavasti: 29 (18+11) + 26 (14+12) + 17 + 13 + 4 = 89p (tilaisuuden parhaat tekstipisteet), YLA2

Selma on palkittu Esteratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuudessa 31.05.2020 seuraavasti: 5,5 + 40 + 19 + 20 + 15 = 99,5p, ERJ-II

Luonnekuvaus

Ensimmäinen tallin asukashankinta oli ruotsalainen puoliveritamma, josta ostopäätös tehtiin hauskan nimen, sukutaulun ja parin pikselöityneen videon perusteella. Samana iltana kun kaupat oli tehty, ja kuljetus seuraavalle viikolle sovittu, iski paniikki. Eihän nyt hevonen yksin voi asua! Niinpä suuntasin seuraavaksi Suomen hevosnettimarkkinoille, nyt kiikarissa se mikä oikeasti oli tarkoitus hankkia heti alkuunkin, suomenhevostamma toivottavasti tulevan kasvatustyön pohjaksi. Olin kiikaroinut jo jonkin aikaa kiinnostavia oreja, ja niiden mahdollisia myynnissä olevia jälkeläisiä. Yksi tällainen ori oli komea liinakko Haakkoni, jonka varsoja ei vain tuntunut olevan kaupan yhtään missään. Sattuma oli onneksi ystäväni tuona samaisena iltana, ja heti ensimmäisenä oli vain minuutteja vanha ilmoitus 2 vuotiaasta Haakkonin tammajälkeläisestä. Se riitti, vilkaisu kelloon osoitti ettei ole aivan liian myöhä ja soittoa ilmoituksen jättäjälle. Puhelussa sovittiin tapaaminen seuraavalla päivällä, ja odottamaani paljon pienempi tamma vei silti täysin sydämeni. 

Kaikki rakastaa Selmaa, ja Selma rakastaa ruokaa. Sanotaan että lihavat ovat leppoisia, ja myönnettävä on, että tämä sanonta täsmää kyllä meidän tammaan oikein hyvin. Selma on miltei joka tilanteessa herttainen ja fiksu tyyppi, mutta omat pienet miinukset löytyy siltäkin, ihan kuin meiltä kaikilta muiltakin. Jokainen voi tammaa käsitellä, mutta ihan jokaisen ratsastettava Selma ei kyllä ole. Selma on hyvin tärkeä osa koko tallia, onhan se ensimmäinen suomenhevonen ja näin ollen kantatammamme. Äidin rooliin ei varmasti parempaa löydykään kuin mitä Selma on, se rakastaa niin omia kuin naapureidenkin varsoja koko sydämellään.

Selma ei ole omasta karsinastaan kovin reviiritietoinen, se ottaa korvat hörössä kaikki vieraat vastaan, erityiseen suosittujen tyyppien joukkoon pääset tamman kirjoissa jonkunlaisella makupalalla. Hoitotoimenpiteissä Selmaa voi käsitellä ihan kuka vain, se kun ei korvaansa lotkauta, vaikka kuinka kävelisit vatsan alta tai tekisit sirkustemppuja. Tamman hoitajina löytyykin usein perheemme pienimmät, jotka kiikkuvat milloin milläkin penkillä tai jakkaralla yltääkseen tamman selän päälle. Selmaa ei vieressä heiluvat lapset haittaa lainkaan, yleensä se hoidettavana ollessaan joko syö, etsii syömistä tai nuokkuu alahuuli pitkällä. Seurallinen tamma ottaa mielellään vastaan myös eläinlääkärin tai kengittäjän, ihan yhtä hyviä tyyppejä kaikki, oli heillä sitten vasara tai neula kädessään.

Taluttaessa narun päässä kun muistat tarpeeksi usein kiinnittää tamman huomion itseesi, sujuu kaikki hyvin. Toisinaan Selma kuitenkin unohtaa taluttajan olemassaolon, yleensä tällainen tapahtuu herkullisen ruohotupon kohdalla. Syömisen makuun päästyään tamman kaviot liimautuvat aika tiukasti maanpintaan, ja huomion palauttaminen takaisin kulkemiseen ottaa joskus aikansa. Suu tarpeeksi täynnä ruokaa voi matka taas jatkua – ainakin kohti seuraavaa pitstoppia. Selma pitää matkustamisesta ja vieraista paikoista, joten kuljetusauton tai trailerin pihasta bongatessaan se mielellään ottaa tähtäyksen kohti lastaussiltaa. Kisapaikoilta tai treeneistä kotiin päin se jopa saattaa pysähtyä miettimään olisikohan vielä kuitenkaan aika palata kotiin, mutta viimeistään heinäverkko saa mielen muuttumaan. Liinassa juoksuttamiseen harva ryhtyy Selman kanssa yhden kokeilukerran jälkeen, tamman eteenpäinpyrkimys siinä hommassa kun on luokkaa ”näin täi liikkuu tervassa”.

Selma toimii kyllä talutusratsuna, liinan päässä tai maastoreissuilla ihan kenen alla vain, mutta todellisessa työnteossa tulee eri hevonen esiin. Itse tykkään nimittää tammaa pieneksi partiolaiseksi, niin innokkaasti ja kovalla draivilla se on aina hommiin ryhtymässä. Tästä päästäänkin sitten siihen ongelmakohtaan Selman kanssa, into tehdä hommia kun menee helposti yli, ja sitten menee kuppi nurin. Tamma kyllä osaa keskittyä, kunhan kuski on kartalla ja toimii tarpeeksi rauhallisesti ja selkeästi, mutta pienikin epäselvä apu tai kiirehtiminen saa aikaiseksi hätäisesti kipittävän hevosen. Lehmänhermoinen, oman kehonsa erittäin hyvin hallitseva ratsastaja etenkin kisatilanteessa on ainoa mahdollinen keino saada Selman melko koko potentiaali esille.  Potentiaalia Selmasta kun löytyy jokaiseen lajiin tasapainoisesti. Sillä on kaunis matkaavoittava käynti, hyvä tahdikas ravi ja pyöreä, pehmeä, kolmitahtinen laukka. Lisäksi hyppytekniikka on kiitettävällä tasolla.

Parhaimmillaan kouluradalla on mitä helpointa esiintyä, koska Helpon A:n ohjelmien tehtävistä ei Selmalle liian vaikeita asioita löydy, mutta jos pakka leviää, on peli menetetty. Rataesteradalla olisi toki kiva kokeilla miten vauhdilla uusintarata suoritetaan, mutta Selman kanssa vauhdin lisäämiseen ei kannata ryhtyä ellei halua kontolleen puomien kolinaa. Sen sijaan tiukat käännökset ovat Selman yksi vahvuustekijä, se kyllä kääntyy ihan niin tiukasti kuin ratsastaja vain pyytää ja pysyy kyydissä. Samoin ajatuksen kanssa tehdyt lyhyet lähestymiset esteille eivät ole ongelma lainkaan. Maastoradalla esteiden välit voit painaa tukka putkella ja ääniavuilla vahvistetut puolipidätteet ennen esteiden ylityksiä takaavat nollatuloksen. Selma nautiskelee myös maastoreissuista kärryjen edessä, ja sillä ajetaankin melko paljon ihan jo vaihtelun vuoksikin.

Sukutaulu

i. Haakkoni sh, vrt, 160cm, EVM	ii. Hovi-Gunvald sh, vrt, 162cm, EVM	iii. Kunnari sh, rt, 159cm, EVM
		iie. Hovi-Helga sh, vprt, 158cm, EVM
	ie. Miinatar sh, rn, 155cm, EVM	iei. Mitteri sh, m, 156cm, EVM
		iee. Kaislatar sh, vrn,151cm, EVM
e. Siiri-Sanelma sh, vrn, 153cm, EVM	ei. Loistojuttu sph, prt, 147cm, EVM	eii. Tarmon Loisto sph, trt, 148cm, EVM
		eie. Iltasatu sph, vprt, 145cm, EVM
	ee. Nemina sh, m, 158cm, EVM	eei. Neppari sh, m, 159cm, EVM
		eee. Oili Omena sh, trn, 155cm, EVM

i. Haakkoni on katseita kääntävä, aina herrasmiesmäisesti esiintyvä, sukkajalkainen iso liinakko-ori, joka on kunnostautunut estepuolella ihan suomenhevosten kärkikahinoissa saakka. Aivan nuorena ori ei ole potentiaaliaan päässyt esille näyttämään edellisen omistajansa kilpailuinnottomuuden takia, mutta vaihdettuaan omistajaa 8-vuotiaana raivasi se nopeasti tiensä huipulle. Sama tarina pätee jalostuskäytön kanssa, kantakirjaan se tarjottiin vasta 10-vuotiaana, ja sen jälkeen tammoja on riittänyt jonoksi saakka. Toistaiseksi jälkeläisnäyttö on vielä melko tuoretta, mutta jo nyt etenkin moni orijälkeläisistä on näyttänyt perineen isänsä suurilinjaisen ulkomuodon ja laadukkaan hypyn.

ii. Hovi-Gunvald sai tammoja elämänsä aikana vain noin kymmenisen kappaletta, mutta jälkeläisissä on silti samoja piirteitä nähtävillä. Liinakko väri usein isoilla päämerkeillä varustettuna, hieno laukka ja erinomainen luonne ovat Hovi-Gunvaldin jälkeläisten tavaramerkkejä. Ori loukkasi valitettavasti jalkansa laitumella, ja se päästettiin ikivihreille seuraavana talvena epäonnistuneen kuntoutusyrityksen jälkeen. Seuraavana keväänä Haakkonin esiinmarssi alkoi toden teolla, ja myös isälleen olisi varmasti tammoja riittänyt.

ie. Miinatar oli pitkän aikaa ratsastuskoulun opetushevosena päivätyönsä tekevä kaunisrakenteinen ruunikko tamma. Kisakentillä ei ole Miinatarta koskaan harjoituskisoja korkeammalla nähty. Tamma olisi liikkeiltään kelpoluokkaa, mutta sen elämässä oli tärkeämpää opettaa uusia ratsastajia, kuin että sitä itseään olisi kilpailutettu. Miinatar on vuosien varrella pitänyt muutaman ”välivuoden” työhommistaan varsojen parissa, ja nyt vanhemmiten se onkin liisattuna suomenhevoskasvattajalle. Miinattaren jälkikasvu on Haakkonin lisäksi ollut laadukasta, osa on kilpailukäytössä ja osa taas harrastuskäytössä.

e. Siiri-Sanelma on melko pieni ja myös pienhevosia varsoihinsa jättänyt teräväluonteinen vaaleanruunikko tamma. Se on itse kiertänyt nuorena kaikki mahdolliset nuorten hevosten karkelot ja menestynytkin niissä melko hyvin, vaikka tamman takaa löytyykin melko paljon ravisukua. Siitä huolimatta Siiri-Sanelman askellajit ja kokoamisaste ovat erinomaisia ratsulle. Siiri-Sanelma myytiin 5-vuotislaatuarvostelun jälkeen nykyiselle omistajalleen, eikä ole sen jälkeen kilpaillut. Luonteeltaan Siiri-Sanelma on hyvin tammamainen ja etenkin kiimojen aikaan ratsastettavuus huononee merkittävästi, joten pääasiallinen työ onkin ollut siitostammana toimiminen, sekä toisinaan kärryjen eteen valjastettuna liikkuminen.

ei. Loistojuttu on pienhevonen täynnä tarmoa. Syvän punarautias ori kilpailee juniorin kanssa kenttäratsastuksen puolella menestyksekkäästi. Loistojuttu on luonteeltaan täysi kilpahevonen, kotona se on hyvin viilipyttymäinen ilmestys, mutta kisapaikoilla narun päässä kuljettajan tulee olla kokeneempi hevosmies. Ori polveutuu useamman polven pienhevosista, ja etenkin sen emälinja on monelle kasvattajalle hyvin tuttu ja mieleinen. Sen vuoksi Loistojuttu onkin saanut tasaisesti koko elämänsä ajan tammoja, ja jälkeläisistä löytyy monta nimensä suomenhevoskansan tietoisuuteen saanutta pienhevosta.

ee. Nemina polveutuu täysin ravisuvuista, ja on itsekin nuorempana juossut kilpaa. Mustan tamman uran katkaisi kuitenkin jatkuvat oireilut nuorena saadusta jännevammasta, joten se myytiin kevyempään käyttöön. Nemina on sittemmin toiminut harrasteratsuna, ja sukunsa erilaisuuden vuoksi se päätettiin myös astuttaa muutaman kerran. Varsoista kaksi on juoksijaoreista, ja kaksi ratsuista. Toinen juoksijavarsoista onkin menestynyt eriomaisesti ravikentillä, ja ratsuvarsoista molemmat tammat merkitty ratsujen kantakirjaan hyvin pistein.

Jälkeläiset

sh-o. Tiiron Laurentius (i. Laban) – synt. 07.01.2019 – Ilona (VRL-14757)
sh-t. Tiiron Shanelle (i. Merkitön Meurik) – synt. 14.02.2019 – Ilona (VRL-14757)
sh-t. Tiiron Syntisin (i. Aavekuningas) – synt. 10.07.2019 – enna (VRL-14704)
sh-t. Tiiron Salavimma (i. Raivoriimut) – synt. 05.12.2019 – Jemiina (VRL-07412)
sph-t. Tiiron Savarna (i. Julma-Roope) – synt. 13.03.2020 – Ilona (VRL-14757)

Kilpailutulokset

ERJ (51 sijoitusta, 10 voittoa) 03.12.2018 – kutsu – 110cm – 1/30 10.12.2018 – kutsu – 110cm – 5/30 11.12.2018 – kutsu – 100cm – 2/30 12.12.2018 – kutsu – 100cm – 1/30 14.12.2018 – kutsu – 100cm – 4/30 18.12.2018 – kutsu – 100cm – 5/30 20.12.2018 – kutsu – 110cm – 2/30 04.01.2019 – kutsu – 110cm – 2/26 07.01.2019 – kutsu – 110cm – 2/26 08.01.2019 – kutsu – 110cm – 1/26 09.01.2019 – kutsu – 110cm – 2/30 09.01.2019 – kutsu – 110cm – 2/30 09.01.2019 – kutsu – 110cm – 2/26 10.01.2019 – kutsu – 100cm – 3/30 10.01.2019 – kutsu – 110cm – 1/30 13.01.2019 – kutsu – 110cm – 2/30 13.01.2019 – kutsu – 100cm – 3/30 14.01.2019 – kutsu – 110cm – 5/30 16.01.2019 – kutsu – 110cm – 3/30 17.01.2019 – kutsu – 110cm – 4/30 17.01.2019 – kutsu – 100cm – 5/30 19.01.2019 – kutsu – 80cm – 2/30 19.01.2019 – kutsu – 100cm – 3/30 21.01.2019 – kutsu – 100cm – 4/30 21.01.2019 – kutsu – 100cm – 3/29 23.01.2019 – kutsu – 100cm – 2/30 25.01.2019 – kutsu – 80cm – 3/30 25.01.2019 – kutsu – 100cm – 5/30 26.01.2019 – kutsu – 100cm – 1/30 27.01.2019 – kutsu – 100cm – 5/30 01.02.2019 – kutsu – 100cm – 5/40 01.02.2019 – kutsu – 100cm – 5/40 02.02.2019 – kutsu – 100cm – 6/40 02.02.2019 – kutsu – 110cm – 5/50 03.02.2019 – kutsu – 100cm – 3/40 03.02.2019 – kutsu – 80cm – 2/30 03.02.2019 – kutsu – 90cm – 3/30 03.02.2019 – kutsu – 110cm – 2/50 04.02.2019 – kutsu – 100cm – 2/40 04.02.2019 – kutsu – 90cm – 1/30 06.02.2019 – kutsu – 110cm – 4/30 10.02.2019 – kutsu – 80cm – 5/30 14.02.2019 – kutsu – 90cm – 1/30 15.02.2019 – kutsu – 110cm – 4/30 20.02.2019 – kutsu – 110cm – 5/30 21.02.2019 – kutsu – 80cm – 5/30 25.02.2019 – kutsu – 80cm – 5/30 27.02.2019 – kutsu – 80cm – 2/30 28.02.2019 – kutsu – 90cm – 1/30 01.03.2019 – kutsu – 80cm – 5/30 01.03.2019 – kutsu – 90cm – 1/30 01.03.2019 – kutsu – 110cm – 1/30 KERJ (45 sijoitusta, 7 voittoa) 09.12.2018 – kutsu – Tuttari – 3/22 16.12.2018 – kutsu – Helppo – 2/27 17.12.2018 – kutsu – Tuttari – 4/27 18.12.2018 – kutsu – Helppo – 3/27 19.12.2018 – kutsu – Helppo – 1/27 20.12.2018 – kutsu – Helppo – 4/22 22.12.2018 – kutsu – Helppo – 4/27 22.12.2018 – kutsu – Helppo – 5/30 24.12.2018 – kutsu – Helppo – 4/30 25.12.2018 – kutsu – Helppo – 5/27 26.12.2018 – kutsu – Helppo – 1/27 27.12.2018 – kutsu – Helppo – 2/27 28.12.2018 – kutsu – Helppo – 4/27 28.12.2018 – kutsu – Helppo – 4/30 28.12.2018 – kutsu – Helppo – 5/27 29.12.2018 – kutsu – Helppo – 1/27 09.01.2019 – kutsu – Helppo – 1/28 12.01.2019 – kutsu – Helppo – 2/30 29.01.2019 – kutsu – Helppo – 5/30 02.02.2019 – kutsu – Tuttari – 3/28 03.02.2019 – kutsu – Tuttari – 3/28 05.02.2019 – kutsu – Tuttari – 3/28 06.02.2019 – kutsu – Tuttari – 3/28 06.02.2019 – kutsu – Helppo – 4/30 08.02.2019 – kutsu – Helppo – 5/30 08.02.2019 – kutsu – Tuttari – 5/28 11.02.2019 – kutsu – Tuttari – 4/28 12.02.2019 – kutsu – Tuttari – 1/19 13.02.2019 – kutsu – Tuttari – 4/28 17.02.2019 – kutsu – Helppo – 4/30 19.02.2019 – kutsu – Tuttari – 5/28 25.02.2019 – kutsu – Helppo – 5/30 01.03.2019 – kutsu – Helppo – 4/30 12.03.2019 – kutsu – Helppo – 4/40 21.03.2019 – kutsu – Helppo – 3/40 26.03.2019 – kutsu – Helppo – 3/40 27.03.2019 – kutsu – Helppo – 2/40 01.08.2019 – kutsu – Helppo – 3/50 04.08.2019 – kutsu – Helppo – 1/50 12.08.2019 – kutsu – Helppo – 1/50 16.08.2019 – kutsu – Helppo – 4/50 20.08.2019 – kutsu – Helppo – 6/50 22.08.2019 – kutsu – Helppo – 3/50 24.08.2019 – kutsu – Helppo – 3/30 27.08.2019 – kutsu – Helppo – 4/50 VSN 24.12.2018 – kutsu, tuom. dookie – 37.5p RCH

KRJ (66 sijoitusta, 6 voittoa) 03.12.2018 – kutsu – HeA – 1/30 03.12.2018 – kutsu – HeB – 3/40 06.12.2018 – kutsu – HeA – 1/30 09.12.2018 – kutsu – HeA – 4/40 13.12.2018 – kutsu – HeA – 4/30 17.12.2018 – kutsu – HeA – 1/30 18.12.2018 – kutsu – HeB – 5/30 19.12.2018 – kutsu – HeA – 4/40 19.12.2018 – kutsu – HeB – 4/30 20.12.2018 – kutsu – HeB – 5/30 20.12.2018 – kutsu – HeB – 4/40 22.12.2018 – kutsu – HeB – 1/30 23.12.2018 – kutsu – HeB – 3/30 24.12.2018 – kutsu – HeA – 5/30 26.12.2018 – kutsu – HeB – 3/30 26.12.2018 – kutsu – HeB – 5/30 29.12.2018 – kutsu – HeB – 1/30 31.12.2018 – kutsu – HeA – 5/30 31.12.2018 – kutsu – HeA – 3/50 01.01.2019 – kutsu – HeA – 5/50 01.01.2019 – kutsu – HeA – 3/30 05.01.2019 – kutsu – HeA – 2/30 07.01.2019 – kutsu – HeB – 6/40 08.01.2019 – kutsu – HeA – 1/30 09.01.2019 – kutsu – HeB – 1/40 10.01.2019 – kutsu – HeB – 6/40 10.01.2019 – kutsu – HeA – 5/30 11.01.2019 – kutsu – HeB – 6/40 12.01.2019 – kutsu – HeA – 3/30 12.01.2019 – kutsu – HeB – 2/40 12.01.2019 – kutsu – HeA – 2/30 12.01.2019 – kutsu – HeA – 1/30 14.01.2019 – kutsu – HeB – 4/40 21.01.2019 – kutsu – HeB – 3/50 22.01.2019 – kutsu – HeA – 2/30 24.01.2019 – kutsu – HeA – 4/68 02.02.2019 – kutsu – HeA – 2/40 03.02.2019 – kutsu – HeA – 3/30 04.02.2019 – kutsu – HeA – 6/40 04.02.2019 – kutsu – HeA – 5/40 05.02.2019 – kutsu – HeA – 4/30 05.02.2019 – kutsu – HeA – 5/40 06.02.2019 – kutsu – HeA – 4/40 10.02.2019 – kutsu – HeA – 3/30 10.02.2019 – kutsu – HeA – 1/40 10.02.2019 – kutsu – HeA – 4/40 13.02.2019 – kutsu – HeA – 3/40 14.02.2019 – kutsu – HeA – 6/40 15.02.2019 – kutsu – HeA – 3/40 18.02.2019 – kutsu – HeA – 2/30 18.02.2019 – kutsu – HeA – 2/40 19.02.2019 – kutsu – HeA – 5/40 20.02.2019 – kutsu – HeA – 2/40 21.02.2019 – kutsu – HeA – 3/30 21.02.2019 – kutsu – HeA – 4/40 23.02.2019 – kutsu – HeA – 2/30 23.02.2019 – kutsu – HeA – 3/40 23.02.2019 – kutsu – HeA – 1/40 23.02.2019 – kutsu – HeA – 2/40 24.02.2019 – kutsu – HeA – 6/40 25.02.2019 – kutsu – HeA – 6/40 26.02.2019 – kutsu – HeA – 1/30 27.02.2019 – kutsu – HeA – 6/40 28.02.2019 – kutsu – HeA – 3/30 30.02.2019 – kutsu – HeA – 4/40 30.02.2019 – kutsu – HeA – 2/40 01.03.2019 – kutsu – HeA – 1/30

Päiväkirjamerkinnät

11.11.2018
Svea oli saapunut edellisenä aamupäivänä kanssaan yhden yön ajaksi seuraksi jäänyt poni, ja tänään tuon ponin oli määrä jatkaa matkaansa kohti pohjoista ja uutta kotiaan. Määrä oli lähteä aamulla, kunhan toinen hankintani eli suomenhevostamma Selma olisi ensin saatu pihaan turvallisesti ruotsalaisen seuraksi. Nyt elettiin jo iltapäivää, enkä saanut minkäänlaista yhteyttä Selman kuljetuksesta vastaavaan tahoon. Svean eilen tuonut herrasmies alkoi olla jo melkoisen ärsyyntynyt tilanteeseen, ja minä yritin kaikin keinoin pitää miehen tyytyväisenä.

Viimein, kellon näyttäessä vartin yli neljää puhelimeni soi, ja toisessa päässä oli Selmaa kuljettava nuori nainen. Hän selitti suu vaahdossa renkaan puhkeamisesta ja akun loppumisesta, mutta sen verran sain myös helpottavaa informaatiota, että vartin kuluttua he olisivat pihassa. Eniten helpottunut oli tämä vankina ollut herrasmies, joka niiltä jalansijoiltaan ryhtyi laittamaan ponin ja auton lähtökuntoon. Svea, tuo uljas, karvainen ja takakorkea ruotsalainen aatelisverinen mussutti tyytyväisenä uudessa tarhassaan päiväheiniään. Samalla hetkellä kun tien päästä pihaan kääntyi maasturi traileri perässään, starttasi eilen Svean tuonut hevosrekka ja katosi samantien tiehensä.

Herttainen nuori nainen tuli vuolaasti anteeksi pyydellen kättelemään minua, mutta ei minulla enää mitään hätää ollut. Mieleni oli jo vallannut innostus siitä, että pääsisin taas näkemään tuon kauniin pienen tamman, joka minut oli viikkoa aiemmin hurmannut kasvattajansa luona. ”Tämä kaveri on ehkä maailman herttaisin eläin, ei sillä mitään hätää ollut vaikka matkassa olikin mutkia enemmän kuin kuvittelin mahdolliseksi” selitti nainen avaten trailerin etuoven. ”Sinä varmaan haluat ottaa omasi?” hän totesi hymyillen ja päästi minut sisään, ja meni itse laskemaan lastaussillan valmiiksi. Korvat hörössä Selma oli minua vastassa, ja peruutti trailerista ulos pienellä pyynnöllä. Svea huomasi pihapiirin saapuneen lajitoverin ja hirnui kuuluvasti. Selma vastasi tunnollisesti, mutta suuremman kiinnostuksen siltä sai minun porkkanoita sisältävä taskuni.

25.11.2018
Selman ratsukoulutus oli sujunut melko hyvin, tamma osoitti olevansa melko herkkä ratsu, joka halusi miellyttää ratsastajaansa. Välillä asiat menivät yli ymmärryksen ja Selma hätääntyi näistä tilanteista helposti. Nyt oli aika ottaa ensimmäiset hypyt selästä käsin, ja Pauli oli lupautunut tulemaan puomien nostajaksi. Tamma katseli kiinnostuneena kahta maneesiin ilmestynyttä ristikkoa, kun kävelytin sitä alkukäyntejä uraa pitkin. Kipusin pienen suomalaisen tammani selkään, ja siirryimme alkuverryttelyiden pariin.

Kun sitten ensimmäisen kerran ohjasin Selman ravissa kohti maahankaivetun pientä ristikkoa, teki tamma tenät jo todella kaukaa. Napautin kantapäilläni kylkeen ja koko hevonen loikkasi voimalla eteenpäin. Järkyttyneenä puhisten se melkein poikittain lähestyi tuota kamalaa estettä, joka tietenkin voisi vaikka pienen hevosen syödä välipalakseen. Kun lopulta pääsimme esteen eteen, ja Selma tajusi sen harmittomaksi, suoritti se paikoiltaan hirmuloikan esteen yli. Minä mätkähdin kaulalle, mutta ihmeen kaupalla en siitä suorittanut siirtymää maneesin hiekalle, vaan pääsin kampeamaan takaisin satulaan. Tarkoitushan oli ollut vain näyttää estettä Selmalle ja suorittaa uusi lähestyminen, mutta tamma ratkaisi tilanteen näin.

Lopputreeni sujuikin hyvin, ja loput hypyt olivat järjellisen kokoisia. Selma innostui loppua kohden enemmän ja enemmän, ja väläyttelikin aivan uutta laatua hyppytekniikassaan. Tyytyväisenä lopettelimme, ja lähdimme loppukävelyille metsän puolelle. Maaston rauhassa Selma on aina kuin kotonaan, ja sitä se oli ollut aivan ensimmäisistä maastoreissuista saakka. Yhtäkkiä pitkällä edessä päin näin liikettä, ja Selmakin pysähtyi kesken askeleen. Peuralauma käyskenteli rauhallisesti kohti pellonreunaa, ja rakas pieni teinihevoseni katseli niiden menoa aivan tyynenä. Yhtäkään kiireisempää askelta ei Selma ottanut koko kotimatkankaan aikana. Ja minä olin entistä tyytyväisempi.

24.12.2018
Olin pukenut Svean kokopunaisiin, ratsastusloimi, pintelit ja päätä koristava tonttulakki olivat kaikki täydellisesti samaa sävyä. Ihailin lopputulostani karsinan ovella silmät todennäköisesti sydämen muotoisina. Tamma oli jo melko pitkällä kantavana ensimmäisen varsansa odotuksessa, mutta sitä äidiksi tuleminen vaikutti pukevan, tamma hehkui ja oli jatkuvan seesteinen. Ihan sitä samaa ei olisi voinut mennä sanomaan naapurikarsinan Marusta, joka tosin oli varsansa jo maailmaan pyöräyttänyt ja vieroittanutkin. Maru nimittäin oli ollut koko kantoaikansa kiukkuinen kuin ampiainen, vaikka moneen kertaan tammalle motkotin sen itsensä asettaneen aivan omasta tahdostaan itsensä moiseen asemaan. Nyt tamma poronsarvet päässään näytti sitruunan syöneeltä ja iski mielenosoituksellisesti etukaviollaan ovea.

Näin jouluaattoaamuna meiltä löytyi tallista myös kolmas mammahevonen, nimittäin Selma oli aivan samoilla vuorokausilla kantavana kuin Sveakin. Selma oli omaan tapaansa kiltti ja utelias, ainoastaan nyt vatsan kasvava ympärys paljasti jotain. Se oli myös hyvin mielellään yhäkin liikkeessä, ja tänä päivänä sen rooli olisi toimia minun käsihevosenani lastemme talutusratsuna. Joku saattaisi sanoa homman olevan vastuutonta, istua nyt itse yhden kyydissä ilman satulaa samalla taluttaen toista jonka selässä kiikkuu kaksi pientä lasta, mutta hevoset ja lapset tuntien hommassa tuskin olisi mitään ylimääräistä hässäkkää. Lapset heiluivat tamman molemmin puolin penkeillään koristellen sitä joulukuuseen kuuluvilla koristenauhoilla. Selma haukoitteli ja lepuutti toista takastaan, sitä ei näyttänyt joulukaan stressaavan.

Hyvin harvoin hevosen selkään puolipakolla raahautuva mieheni Pauli oli tällä kertaa ihan oma-aloitteisesti ehdottanut lähtevänsä mukaan ja ratsuksi hänelle oli valikoitunut varmajalkoinen ja vankka Tuiske. Tuo ori kun oli maastoratsuna vertaansa vailla, ja tämmöisillä käyntireissuilla se milteimpä silmät puoliummessa tarpoisi joukon mukana eteenpäin. Tuiskekin oli saanut päälleen poronsarvet ja vihreän ratsastusloimen, kokoklipattu kun oli sekin. Ilopillerimme Toivo, ihana ruunikko ori seisoi höristen kaikille ohikulkijoille täydellisen onnellisena tällaisesta väenpaljoudesta. Tallissamme kun hyöri minun, miehen ja lasten lisäksi myös Belliksen kanssa esteradoilla menestystä niittänyt junnu Annika, ja kaksi muuta tallityttöä Inka ja Ella, jotka olisivat lähdössä mukaan tälle reissulle. Inka oli kiljunut innosta kun olin tarjonnut Toivoa hänelle ratsastettavaksi aattoratsastukselle, joten ylläri oli ilmeisesti ollut mieleinen. Toivolle sopi tonttulakki erinomaisesti, mielessäni ajattelin sen tarvitsevan sellaisen ihan joka päiväksi.

Maru the äkäpussi oli jostain syystä tykästynyt Ellaan, joka varsin hyvin tamman saikin ratsastettua jopa koulutreeneissä. Nytkin Ella kuuluvasti komensi tammaa laskemaan päätään, jotta saisi kuolaimet ujutettua suuhun. Tamma huokaisi ja totteli, ja minä näytin tomeralle tytölle peukkua. Vielä viimeinen maastoonlähtijä, kuuma estetammamme Bellis, seisoi nyt joulukoristeet kaulansa ympärillä Annikan vierellä, molemmat valmiina lähtöön. Nämä kaksi saisivat johtaa joukkoja, ja kerrankin pysytellä kävelyvauhdissa. Molempien pää vetäisi varmasti laukkasuorille sun muille, mutta jospa joulurauha tavoittaisi heidätkin. Kysyin joukkiomme valmiustilasta ja saatuani vastauksen kaikkien olevan valmiita, suuntasimme jokainen vuorollamme ulos ja kiipesimme ratsujen selkään. Minä tulin viimeisenä taluttaen toisessa kädessä omaa silmäterääni Sveaa ja toisessa maailman ihanimman Selman narua pidellen.

Punttasin lapset selkään ja kiipesin sitten oman ratsuni selkään. Svean vatsa oli varsin suureksi jo kasvanut, ja reiteni olivat miltei ääriasennossa. Ja niin me sitten Bellis keulalla asetuimme jonomuodostelmaan ja lähdimme matkaan. Nuoriso sai mennä edeltä, Belliksen perään asettuivat nyt jo hieman tyytyväisemmän näköinen Maru, ja sen perään salasulhonsa Toivo. Seuraavana tulimme rinnakkain me Svean, Selman ja lasten kanssa, ja perää piti mieheni Pauli Tuiskeen selässä. Annika Belliksen selässä johdatti meidät pihan läpi tarhojen välistä tutulle puolentunnin reissulle pikkupakkasessa ja auringon paisteessa. Ohitimme varsapihaton, jossa uusimmat tulokkaamme Karla ja Ruusa säntäsivät aidan vierelle kulkemaan meidän matkassamme. Keulalta kuului iloista juttelua, ja lapsetkaan eivät kinastelleet mistään Selman selässä istuessaan. Vilkaisin taaksepäin ja hymyilevä mieheni sanoi minulle ”Tiiätkö, mä en uskonut että voisin olla näin onnellinen hevosen selässä.”

28.02.2019
Olin ilmoittautunut naapurikaupungissa järjestettävään huippuvalmentajan estevalmennukseen Selman ja kolmen muun hevosen kanssa ja odottanut valmennuspäivää kuin kuuta nousevaa. Nyt vihdoin oli sen päivän aika, ja innoissani lastasin hevosiani rekkaan. Kenenkään kanssa ei tarvinnut asiasta neuvotella, joten nopeasti ratsuni olivat kyydissä ja rekan keula suuntasi pois tallin pihasta. Mukanani oli vieressäni istuvan mieheni lisäksi pari naapureiden innokkaista tytöistä, jotka rekan loungessa kuulostivat innokkaasti vertailevan mukanani olevia ratsuja. Olihan niissä eroja, Greta toki kapasiteetiltaan ehdotonta eliittiä, Selma taas uusintaradoilla eniten kotonaan ja nuoret Aarre, sekä Uuno varsin lupaavia myös esteradoilla, etenkin jälkimmäisenä mainittu.

Perille saavuttuamme otimme jokainen yhden hevosen narun päähän ja veimme ne päiväkarsinoihinsa odottelemaan heinätuppojen kanssa. Ensimmäinen ryhmä oli jo käynnissä, joten Paulin kanssa suunnistimme kohti maneesia katsomaan päivän tehtävää. Jokainen ryhmä tekisi omalla tasollaan samalla radalla ratatreeniä, sekä alkuverryttelyssä myös hieman jumppasarjaa. Rata vaikutti varsin mukavalta, mutta haastavalta useiden suhteutettujen linjojen ja sarjojen kanssa. Valmentajasta tiesin jo etukäteen hänen olevan varsin tiukka, mutta kohtuullinen, ja se mielikuva vahvistui ensimmäistä poniryhmää seuratessani. Minulla olisi edessä varsinainen kuntoiluiltapäivä, nuorten kanssa puolen tunnin treenit ja vanhempien kanssa täysi tunti per hevonen. Henkäisin syvään ja valmistauduin tulevaan, kun nousin maneesin penkiltä suunnaten takaisin kohti tallia.

Selma oli ensimmäinen ratsu ja lähtökohtaisesti sen ollessa minulle se kaikkein tutuin oli se hyvä aloittaja tälle päivälle. Alkuverryttelyssä keskityimme heti hevosten suoruuteen ja napakkaan apuihin vastaamiseen, mikä olikin Selmalle oikeastaan ihan paikallaan. Se oli aktiivisimman kisauran pikkuhiljaa hiljentyessä päässyt aavistuksen pois avuilta, mutta ruostuneet taidot palasivat äkkiä mieleen kunnon valmennuksessa. Niimpä jumppasarjatehtävään siirtyessämme olimme jo hyvin kartalla ja saimme heti alkuun erinomaisia suorituksia tehtävälle. Viimeisen okserin takapuomia nostettiin lähelle 120cm korkeutta, mutta taskurakettini ponnisti sen yli ongelmitta. Valmentaja tuntui varsin vaikuttuneelta pienen suomenhevoseni kapasiteetista ja hyppytyylistä.

Ratatehtävään siirtyessämme oli Selma jo hieman väsähtäneen tuntuinen, joten yhteistuumin emme nostaneet esteitä aivan tappiin, vaan pyrimme saamaan ehjän suorituksen helpohkolla korkeudella. Selma oli väsymyksestään huolimatta ihan oma itsensä, hevonen joka tekee kaiken pyydetyn suurella miellyttämisenhalullaan. Itse sain vähän noottia suhteutettujen välien turhan hälläväliä-asenteella ratsastamisesta, mutta tätä kuulemma korjattaisiin seuraavien ratsujen kanssa, hevonen oli suorittanut moitteettomasti. Ravailin eteen-alas loppuhölkät tamman kanssa, kun Pauli jo kävelytti seuraavaa ratsuani Uunoa maastakäsin. Selmalle sokeripala taskustani oli todella ansaittu ja valtavien rapsutusten kera annoin tammani mieheni haltuun, hypäten itse päivän ensimmäisen nuoren ratsun kyytiin.

___________________________________________________________________________________________

Huomioithan, että tämä on virtuaalihevonen, mikään sivuilla ei ole totta, vaan kaikki on mielikuvituksen tuotetta.